Perjantaina sitten suunnattiin viidellä ihmisellä ja tavaralastilla täyteen pakatun auton keula kohti Sotkamoa ja lomailua. Auto matka istuttiin ku sillit purkissa takapenkillä, onneksi matkaa ei oo kuitenkaan ihan hirmusen montaa sataa kilometria. Ja onhan muutaman tunnin automatka hyvä paikka vaihtaa kuulumiset, kun ei olla nähty pariin kuukauteen. Mökki oli ihan sika kylmä kun päästiin perille (kiitos vain edellisten kävijöiden, jotka oli pistäny lämmöt vastoin ohjeita pois), onneksi oli edes takka ja sauna, joiden lämmittäessä pyöräytettiin iltapala pitsat ennen kuin kääriydyttiin peittojen alle nukkumaan.
Lauantaina nukuttiin ihan rauhassa niin pitkään, kuin nukutti ja suunnattiin laskettelemaan. Kuten taisin jo mainita edellisessä postauksessa viime kerrasta oli aikaa kymmenen vuotta. Saman verran tais olla aikaa myös, kun olin viimeksi pitänyt laskettelutakkiani. Jonka vain hain varastosta mukaan ja nakkasin laukkuun. Kun vedin sen sitten päälle mietin pariin kertaan, että olis voinu kokeilla tätä ensin, mutta kyllä se nyt tuon yhden reissun meni.
Laskettelu meni oikein mukavasti, kunhan muutaman mäen harjoitteli niin tuntui, ettei ois kymmentä vuotta taukoa koskaan pitänytkään. Antti joutui opettelemaan vähän kauemmin pikku rinteessä, kun pohja kokemusta oli vähemmän... Mutta ehdottomasti pitää nyt lähteä käymään useammin! Varsinkaan, kun tuo Vuokatti ei ole ees hirmu kaukana oikeasti ja se on suhteellisen edullinenkin paikka laskea.
After ski taas ei ollu edullista. Siitä huolimatta pitihän ne minttukaakaot käydä hörppäämässä välissä, varpaiden lämmetessä. Tuo Pirtti ravintola oli ihan hauska. Pyöreän mallinen pienehkö sali jonka keskellä on nuotio ja pöydät reunoilla.
Laskettelun jälkeen ohjelmassa tietenkin Putous (sehän on pakko nähdä, oltiin missä vaan) ja tietty sauna jota seuras makkaran paistoa takassa. Yöllä korkattiin meidän Besserwizzer-joululahja-tietopeli joka olikin käytännössä paljon helpompi mitä ohjeiden luku ja pieni kysymysten selailu anto ymmärtää, pääsin jopa pelilaudalla liikkeelle. Tätä siis ehkä uskaltaa pelata myös uudestaan.
Sunnuntai aamuna suunnattiin Katinkultaan lillumaan kylpylässä ja nyt täytyy sanoa, että niin kivalta kuin se kylpylän puoli näyttikin lähinnä siellä oli vain niin kylmää vettä, että hengailtiin enempi saunamaailmassa (jossa ei oikeesti oikeen vaikuttanu olevan muita naisia) ja ulkoaltaassa. Tuli ikävä vähän Sveitsin Leukerbadin kuumia altaita. Ulkoaltaassa oli aivan älyttömän upea maata semmosessa matalassa "korokkeessa" jossa on vettä just sen verran, että vartalo peittyy. Vesi on just sopivan lämminta ja korvissa kuuluu vaan se veden solina ympärillä. Jos satut avaan silmät näkyy vain puoleksi pilvinen taivas josta tippuu pieniä hiutaleita jotka harvakseltaan tipahtelee kylminä pisteinä kasvoille. Aivan mielettömän ihana ja rentouttava tunne! Siihen olis voinu jäädä makaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ei todellakaan häirinnyt mitkään ikävät ajatukset sillä hetkellä.
Illaksi sitten takaisin kotiin ja lupasin itselleni vielä tämän päivän ihan vaan vapaata, kirjan lueskelua ja oleilua. Huomenna sitten jos viettäis sen viimesen vapaan vaikka laukut purkaen.
Ai että kun olisi ihanaa päästä pitkästä aikaa laskemaan! Pitäisi nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä sinne rinteeseen. :)
VastaaPoistainhottavia yhdyssanavirheitä
VastaaPoistaTiedän, ettei kielioppini ole aina ihan kohdillaan, välillä jopa hiukan tarkoituksella. Yleensätosin ihan vahingossa, mutta minkäs teet kun jäi koulussa äikänopiskelut heikommalle mallille...
VastaaPoista