Viimein tehty!

Olen tuhlannut viimeisen tunnin tekemällä jotain, mikä on maailman tuskaisinta hommaa neulan ja langan kans. Ehkä juurikin siitä syystä olen lykännyt sen tekemistä yli vuoden. Olen  nimittäin kulkenut nyt jo muutaman syksyn ja yhen kevään nahkatakki auki, ihan vaan laiskuuttani alkaa ompelemaan yhtä nappia takaisin paikalleen. Viime kertaisesta ompelemisesta on niin tuskaiset muistot edelleen, ettei vaan ole houkuttanut pienestä paleltumis vaarasta huolimatta ruveta siihen hommaan.

Tänään tosiaan kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin sen minua kiusanneen yhden napin paikoilleen. En vain ymmärrä, että miksei tuota järjetöntä neulan kaksinkertaisen nahan läpi repimistä vois helpottaa yhtään millään? On taas käsi tuhannen kipeänä, kirjan kansi ja reisi pikku neulan jälissä. Jotakin vastenhan se neula pitää yrittää painaa sen verran läpi nahasta, että saa toiselta puolelta edes kiinni, niin että saa revittyä sormen päät verillä neulan kokonaan napin läpi... Minusta tuohon kuuluis keksiä joku laite tai sitten ne vois vaan tehdä ikuisuuden kestäviä nappi ompeleita nahkatakkiin. Itse takkeja kun kuitenkin käytetään vuosia ja taas vuosia.

No minulle saa riittää tälle päivää yhden napin ompelu, josta seurasi pienoinen hartiasärky ja sormenpää hellyys. Huomasin ommellessa, että lähes jokainen nappi on jo aika heikosti kiinni... Mutta niin kauan kuin ne on yhdelläkään langalla kiinni en ala ompelu hommaan ja sittenkin sitä saattaa joutua odottamaan ainakin sen vuoden verran!