Partioleski

Nakkasin Antin eilen Taivalkoskelle leireileen ja voi kamala sitä ilmaa joka siellä välillä oli. Ajettiin letkassa kuuttakymppiä ja eteensä ei nähny mitään, kun vesisade oli niin karmea. Tiirailehan siinä sitten vielä poroja... Kun pääsin kotiin ajattelin, että selvittiin siitäkin sateesta, mutta pyh! Ihan järkyttävä vesisade alkokin vasta kun lähdettiin käymään siskon kans merellä uimassa. Kyllä pikkusen pelotti juosta vedestä pois, kun salamoita iskee kolmesta suunnasta koko taivaan halki maata kohti. Kamera siellä ois tarttenu olla eikä uimapuku. Kotiin päästessä myös koko parveke lainehti, kun osa laseista oli jäänyt auki, pääsipähän luutuamaan. No ei meillä täällä sentään niin kovin ollu vettä mitä keskustassa, päästiin liikkeelle ilman kumivenettä.

Jäin siis tosiaan partioleskeksi viikoksi, eli hyvää harjoitusta tulevaa syksyä silmällä pitäen. (Apua, Antin vaihtoon on enää puolitoista kuukautta!) Kuvittelin, että istuskelisin kotona tuskailemassa miten saan aikani kulumaan, mutta yksikseen töiden jälkeen istuskelu kaikessa rauhassa onki mukavaa (ainakin näin pari päivää). Paljon isompi ja yllättävämpi tuskailun aihe ilmestyi heti samantien, mitä tehdä ruokaa yhdelle? Olen itse ainakin niin nopeaa kyllästyvä, että samaa ruokaa en jaksa syödä monena päivänä ja muutenkin vain itselle kokkaus on niin rasittavaa. Yksi päivä siellä täällä menee nyt melkein millä ruualla tahansa, mutta pidempinä aikoina pitäs jo oikeesti syyä kunnolla. Mutta kai se täytyy viimeistään syksyllä opetella itselle kokkauskin. Veikkaan nimittän, ettei meillä joka päivä käy ruokavieraita.

Käytetäänhän kuvituksena taas omaa naamaa, paremman puutteessa