...eli päivä jonka lupasin itselleni olla tekemättä mitään. Syy lupaukseen löytyy ranteesta, joka on minulle vihoitellut pian pari viikkoa. Tänään ranne nauttii vain Voltarenista ja levosta. Minä taas en kykene tekemään vasemmalla kädellä edes yksinketaisia toimintoja, kuten näpyttelemään oikeita kirjaimia koneelle. Olen lupauksesta myös erittäin kiitollinen, koska eilinen vermutti. En ehkä jaksaisikaan tehdä mitään sohvalla löhöämistä kummempaa. Joskus lehdet ja blogien luku on ihan riittävää sunnuntai tekemistä. Siihen lisäksi naposteltavaksi eiliseltä yli jääneet muffinsi ja erinäiset sipsien jämät. Ja mikäpä olis mukavampi kelikään olla sisällä tekemättä mitään, kuin harmaa, tihkuinen ja ikävän syksyinen (seuraavalla kerralla leivon pullaa).
Mutta tästä päivästä eiliseen. Meillä vietettiin Antin läksäreitä, joista alkoi tasan kahden viikon lähtölaskenta Antin muuttoon Britteihin. Nimesimme pippalot sipsibileiksi (sen Lintsiltä voitetun n. 3 kilon sipsipussin kunniaksi) joiden tuhoamis yrityksessä jäätiin kakkoseksi ja saatiin koko porukalle järjetön ällötys. Tätä suola/rasva-ällöä olin päättänyt tasapainottaa muutaman sorttisilla makeilla muffineilla jotka ehkä lopulta vain pahensi ällötystä, vaikkakin olivat ihan hyviä!
Sipsibileet oli muuten ihan hauskat jos unohdamme ällöyden ja tämän päivän pöhnäisyyden. Bileiden aihe taas ei ollut missään määrin odotettu, eikä myöskään syksy mitä tämä ajankohta on koko kesän enteillyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti