Tein sen ihan ite!

Torstaina pyörän rengas sanoi itsensä irti ja jouduin muutamaksi päiväksi aivan kävely hommiin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että miksi just nyt, kun Antti on kaukana? Työmatkakin venyi samalla viidentoista minuutin polkasusta melkeen 40 minsan kävelylenkiksi. On muuten tuskaista, kun yhtäkkiä joutuukin herään sen puolikkaan tunnin totuttua aiemmin. Ja illalla tuntuu, ettei ehdi töiden jälkeen mihinkään, kun kotiinki pääsee niin myöhään.

Ensin oikeasti ajattelin, että vien pyörän jollekin osaavalle huoltosedälle, koska miljoonalla vaihteella ja levyjarruilla varustettu pyörän takarenkaan irrotus vaan epäilytti mua äärettömästi. Sitten aloin tutkimaan huoltoliikkeiden aukioloaikoja ja omia työvuoroja, olisin saanut kävellä joka paikkaan, seuraavat puolitoista viikkoa. Ei kiitos. Päätin tehdä sen sitten kuitenkin ite.

Niinpä tyttö, joka muistaa hämärästi nähneensä jonkun paikkaavan pyörän kumin viimeksi ihan lapsena, alko eilen hommiin. Ensin ihan oikeesti yritin repiä rengasta ties miten päin ja varmaan jopa väkisin... Sitten epätoivosena istuin kylppärin lattialla googlettamassa takarenkaan irrotusta ja vuorotellen taas vääntämässä rengasta irti. Kyllä ajattelin siinä (luultavasti) reilun tunnin aikana moneen kertaan, etten saa sitä rengasta ikinä pois. Kunnes lopulta muljahti irti ja lopun pelkäsin repineeni väkivalloin. Sitten kun sain reiän paikattua (todella nätisti muuten), ja renkaan takaisin jo suht nätisti (vahingossa) takaisin paikoilleen, huomasin sen olevan taas tyhjä. Siinä vaiheessa ajattelin, että jätän pyörän odottamaan joulukuuta ja Antin kotiin paluuta. Hetki rauhoittumista, rengas vähän vähemmällä vaivalla irti kuin ekalla kerralla ja ensimmäisen reiän lähettyviltä löytyi vielä toinen. Ja eikun kaikki uusiksi.

Nyt tuossa renkaassa on pysynyt ilmat jokusen tunnin ja kävin pikku lenkin ulkona testaamassa, että jopa vaihteet ja jarrut toimii edelleen. Voin siis sanoa onnistuneeni ja aivan omin nokkineni! Tosin pelkään vielä, että tuo rengas on sittenki aamulla tyhjä.