Matkalla Englannissa: Canterbury ja Dover

Canterburyssä luonnollisesti majoituttiin Antin kämpillä, samassa asunnossa majoittui myös kaksi amerikkalaista tyttöä ja belgialaiset tyttö ja poika. Pääsin myös tutustumaan naapuri asunnon sveitsiläiseen ja hollantilaiseen heti ensimmäisenä iltana. Ohjelmassa oli heti alkuunsa suomen ruokalahjat maailmalle, eli maisteltiin minun tuomisiani. Lopulta pöytään siis päätyi Fazerin puolukkasuklaata, turkinpippureita (kaks ihan oikeesti tykkäs näistä), lakkahilloa, mesimarjalikööriä, Pantteri Black Shotteja ja ruisleipää kera säilyke hirvenlihan (sponsored by pappa!).

Ensimmäiset päivät kaupungissa ihan vain käveleskeltiin ympäriimme, shoppailtiin, syötiin, oleiltiin ja kokkailtiin ruokaa ihan ite (ah ei ranskiksia!). Ihan mukavan näköinen kaupunkihan tuo Canterbury on, nähtävää on ehkä päiväksi tai pariksi, jos lähtee ihan vaan turisteilemaan.

La Trappiste, mene sinne syömään (tai juomaan) jos liikut Canterburyssa. On herkkua. Paikka on belgialainen joten se selittänee ruuan hyvän maun ja ihan älyttömän olut listan (kokeile vaikka kaktusta, menee alas jopa oluen vihaajalla). Englantilaista cream teatä saa silti täältäkin.

Yhtenä päivänä hurautettiin muutamaksi tunniksi Whitstableen, pieneen merenranta kaupunkiin. Ilma oli surkea joten kuvien ottaminen jäi lähes kokonaan. Varmasti kauniina päivänä oikein nätti merenranta kaupunki todella pienine putiikkeineen.

Toinen päivä pyrähdys tehtiin Doveriin jossa tavoitteena oli käydä kattoon millainen linna niillä siellä onkaan. No ei ollut. Tai oli linna, mutta olivat pistäneet ovet marraskuun kunniaksi kiinni. Joten jos matkustat englannissa marraskuun ja helmikuun välillä, tarkista aina ennen lähtöä onko paikat auki. Käytiin siis kattoon Doverin linna parkkipaikalta, meidän onneksi Doverissa oli muutakin nähtävää. Niihen ei lukeudu lauttasatama Ranskaan lähteville laivoille, eikä kamalaa ruokaa tarjoava kalaravintola. Syökää mieluummin Whitstablen keskustan pubissa.

Siis, koska emme päässeet linnaan käytiin katsoon ne valkeat kalliot. Vaatteistanikin huomaa, että olin varatutunut jonkun kilometrin maasto kävelyyn.