Olo on tällä hetkellä hiukan sekava, kuvittelin olevani vain iloinen jos pääsen sisään ja toki sitä olenkin. Ilon lisäksi olen myös hiukan peloissani mihin olenkaan lähtemässä. Olen helposti aika mukavuuden haluinen ja turvallisuuden tunteesta pitävä ihminen ja nyt yhtäkkiä jätän melkein kuuden vuoden mittaisen työpaikan, ihanat työkaverit ja asiakkaat ja lähden tekemään jotain mistä en vielä tiedä oikeastaan yhtään mitä odottaa. Toki voi olla, että saatan lomilla pyörähtää töissäkin... Pelon ja ilon ristiriitaisten tunteiden keskellä olen myös jopa kauhuissani siitä miten ihminen voi elää opintotuella? Toki olen nähnyt Antin elävän sillä yli viisi vuotta, mutta nyt kun laskin mitä siitä oikeasti jää käteen minua hiukka hirvittää. No, on kai sillä eläneet muutkin ennen minua...
Nyt pitää kai sitten alkaa ostamaan koulutarvikkeita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti