Avautumista, kiitos ja anteeksi.

Viime viikko vietettiin niin kiireistä "hiihtolomaa", ettei tahtonut ajatukset ehtiä mukaan. Ensinnäkään koulustahan ei ollut suoranaisesti lomaviikkoa, mutta luentoja oli vain yhdelle aamua. Onneksi, koska en olisi enää revennyt niihinkin. Antti tuli Englannista muutamaksi viikoksi pyörähtämään kotiin ja toki aikataulumme oli niin ristissä, että tuskin ehdimme illalla moikata toisia nukkumaan mennessä, ellemme olleet menossa jossakin.

Viikonloppu aloitettiin käymällä moikkaamassa pappaa ja viemässä äiti pikkuserkkunsa luo kyläilemään ja me moikkasimme samalla suurehkoa lammaslaumaa. Alkuviikolle olin ahnehtinut töitä, koska vapaa päiviä koulusta, ja tajusin oikeastaan vasta silloin, että taas olen ottanut työpäivät niin väärään paikkaan. Opinkohan koskaan? Päivät olisi voinut ja ennen kaikkea pitänyt käyttää täysipäiväisesti kokeeseen lukemiseen. Sytologia, solumorfologia ja solubiologia ei ole mikään yhdessä illassa tai viikossakaan sisäistettävä ja läpi kahlattava kokonaisuus. Kun töiltäni selvisin en tokikaan keskittynyt edelleenkään kokeeseen vaan olin buukannut kalenterin täyteen Oulussa vierailevaa kummityttöä. Ohjelmassa leffaa, perinteistä Megazonea, shoppailua ja muuta mukavaa...

Viikonloppuna vihdoin ja viimein revettiin pyörähtämään myös Antin vanhempien luona ja sunnuntain istuin nenä kiinni paperinivaskoissa ja yritin keksiä miten saan tulevan keskiviikon kokeen läpi. Voin kertoa, että alkoi hiukka ahdistamaan, maanatai- ja tiistai-iltakin kun menisi sytologian laboraatioita tehden.

Koska koe ei ahdistanut vielä tarpeeksi keskiviikko aamuna, lähdettiin ajamaan Kemiin ihan hyvissä ajoin, että ehdittäisi vielä koululla tehdä viime hetken kertaukset. Tuuriksemme satutaan Kemin moottoritiellä paikalle juuri sattuneeseen ketjukolariin (joka ei ollut paljosta kiinni, ettemme olisi olleet siinä itsekin). Jumituimme reiluksi puoleksi tunniksi motarille ja onnistuimme saapumaan kokeeseen (lähes) ajallaan, ajatukset levällään, niin että muistin hädin tuskin luokkatunnustani, kun kirjoittelin nimiä koepaperiin. En odota jokaisen kolmen aineen osioden menevän läpi, ja se olisiko koe mennyt paremmin ilman kolaria paha sanoa, mokasin muutaman hyvin itsestään selvän ja helpon asian, mutta niitäpä on turha voivotella.

Niitä kokeeseen lukemisen helppoja hetkiä

Valitettavasti vain nuo isojen kokonaisuuksien (tai siis monen kokonaisuuden) tenttiminen kerralla pakottaa siihen, ettei voi keskittyä jokaiseen aihe alueeseen kunnolla, nytkin solubiologia vaati termeineen kaikkineen niin hirmu paljon aikaa, että oli pakko karsia opiskelu aikaa niistä "helpommista" joiden hallitsemin saattaisi olla jopa tärkeämpää, mutta ilman sitä vaikeimman opettelua, kokeesta läpi pääsyyn ei vain ole mahdollisuuksia. Itseä harmittaa ettei pysty keskittymään kunnolla jokaiseen aineeseen vaan joutuu  miettimään, mistä näistä on mahdollista päästä läpi lähes ilman lukemista, koska tuosta yhdestä en pääse jos en käytä kaikkea aikaa siihen... Niinpä opin sen vaikeimman ihan ok, selviän siitä ja loput "helpot" huonosti, koska en vain ehtinyt panostaa niihin, mutta saatan päästä rimaa hipoen läpi.

Näinpä pyörähti myös pari viikkoa, jotka Antti vietti Suomessa ja huomenna aloitan taas jokusen viikon työleskeilyn. Ehkä seuraavat viikot olisi edes vähemmän hektisiä. Kesätyö hommia pitäisi vielä ainakin katsella, nyt kun on aikaa...