Verhojen valitsemisen vaikeus

Taisin jo viimeksi mainita jotain kodin laitosta. Nyt on makkarin seinät maalattu ja voin palata takaisin siihen syyskuusta jatkuneeseen sisutuksen miettimiseen, nimenomaan, miettimiseen.  Luulen, että toinen osapuoli taloudesta alkaa repimään pian hiuksiaan päästä, miten voi olla niin vaikeaa miettiä vaikka verhoja. Revittiin yhteisymmärryksessä silloin syyskuussa muuttaessamme seiniltä alas jykevät messinginväriset verhotangot, joiden päissä oli jätti kävyt. Sen jälkeen olen käynyt päässäni läpi ainakin kiskoja, tankoja, siimoja, oksia ja aina todennut: ei ehkä, kenties jotain muuta. Nyt vihdoin ja viimein keksin (tai luulin niin) mitä haluan. Ikeasta sai kivoja verhotankoja, joissa saa verhot tosi lähelle seinää eikä päähän jää mitään palleroita. Simppelit ja selkeät. Viikonloppuna siis Ikeaan ja tanko mukaan olohuoneeseen, pitkän pähkäilyn jälkeen lopulta myös keittiöön. Kotona mies laittaa tangot paikoilleen ja minä verhot ikkunoihin.

Nyt olen katsellut keittiön ikkunoita pari päivää ja todennut, että EI toimi. Olisi pitänyt tajuta heti, kun joutui miettimään niin kauan, että ostaako vai eikö ostaa. Olohuoneessa jossa on isot ikkunat toimii just hyvin, noh siihenhän se oli suunniteltukin, mutta tuo keittiö... Totesin jo heti alkuunsa, kun verhot ripustin keittiön ikkunoihin, ei toimi.

Nyt vielä pari päivää niitä katseltuani, vihdoin yli puolen vuoden jälkeen, tajusin mitä niihin olisin halunnut. Samalla hetkellä, kun tajusin mitä haluan makkarin ikkunaan, sillä se on sama: Ikean Ringblomma kaihtimet, en ollut tajunnut tuollaisia magneetti kiinnitteisiä olevan olemassakaan, ennen  kuin ne siellä pari päivää sitten näin. Totesin, että kivat ja kätsyt, mutta ihan kököt värit. No pari päivää mietin ja yhtäkkiä tajusin, että ne on maailman helpoin tehdä itse, mistä tahansa kauniimmasta kankaasta. Ja sopisi sen makkarin lisäksi aivan täydellisesti keittiöön. Siihen verhotangon tilalle, jossa nyt roikkuu sivuverhot. Eikä tarvitsisi miettiä voiko verhoja sulkea, kuten nyt, sillä patteri.

Innostuksestani selvittyäni hiipi mieleeni kamala ajatus. En taida uskaltaa kovin pian sanoa miehelle, että syyskuussa maalattuihin seiniin just tekemäs 4 reikää plus niistä roikkuva verhotanko olikin ihan turhia. Ne pitäisi ottaakin alas, ja laittaa ihan uudet ja erilaiset. Ja ne reiätkin pitäisi taas peittää... Arvatkaapa vain olenko miettinyt, miksen voinut tuijottaa noita verhottomia ikkunoita vielä paria päivää pidempään?