Valitan...

Hyvä otsikko elikkä moro! Antti on töissä ja minä oon epäsosiaalinen enkä tunne koko kaupungista ketään jota viitsisin parhaillaan vaivata joten täytynee valittaa itekseen tänne. Valitus, mikä ihanan piristävä (ja muita masentava) harrastus.

Ensinnäkin... Mulla on ollu ihan yltiö pitkä viikko vaikkei se edes vielä ole ihan ohi. Huominen vielä töi-töi-töihin. Yltiö pitkä viikko syystä, että olen kotiutunut lähinnä jokus yhdeksän aikaan tai jopa myöhemmin. Päiviä ei oo onneksi ollu kovin hurjia määriä, mutta on ollu töiden jälkeen palaveria ja omien hiusten väkerrys treffejä. Siinä sivussa huomaan hajottaneeni myös ranteen, se ei oikein arvosta jos nostelen painavia asioita. Muistuttelee itsestään pistämällä...

Randomkuvia sieltä sun täältä, koska ne on varmaan kauniimpia kuin jos ottasin itte nyt.

Antti on tosiaan töissä ja sillä on töitä myös jokainen viikonloppu juhannukseen asti. Mulle ehti jo tälle iltaa iskeä pieni ahdistus. Mitä mä teen koko loppu kevään kaikki viikonloput?? Jähötän itsekseni kotona, kun en saa yksikseni aikaseksi mitään muutakaan. Lopulta tuun mökkihöperöksi ja lyön päätäni seinään. Nimittäin kuten jo alussa mainitsin en kuitenkaan ihan hirmuisesti tästä kaupungista ihmisiä tunne, ainakaan riittävän hyvin, joten monesti jään vähän kotiin jumimaan, kun en oikein keksi fiksumpaakaan tekemistä.

No tästä pikku ahdistuksesta siirryin seuraavaan, kuin hulluksi mä tuun ens syksynä? Antti on kuitenki kolme kuukautta vaihdossa ja minä suurimman osan ajasta taas yksin täällä. Sitten voi olla jo aihetta pimahdukseen. Tai sitten lisään siskon kans jumppatuntien määrää moninkertaiseksi...

Sitten mua ahdistaa myös pakkaus. Tai ei se kylläkään ahdista, mietin sitä epätoivoisesti. Tarviiko Kreetalle missä määrin pitkä hihaisia paitoja/pitkiä housuja? Miten mä osaan pakata sinne yhtään mitään? Pitää ehkä ottaa puhelua äidille ja siskolle jos matkin niitä niin voidaan kaikki kolme hikoilla itsemme hengiltä/jäätyä sinne. Miksi pakkaaminen on aina niin hankalaa? Mun ei sais miettiä tälläsiä jo viikkoa ennen lähtöä. Nyt tiiän miksi yleensä pakkaan viimesenä aamuna, mietin ihan liikaa jos saan siihen aikaa. Pitää ostaa pieni kuivashampoo...

Silmätkin on ihan väsyneet, kun unohdin aamulla rillit kotiin ja tuolla ne näkyy olevan makkarin pöydällä yhä vain. Makkarin pöytä huomaa muistuttaa, että viikko on ollu kiireinen joten kaiken näköinen siivous on jätetty tekemättä. Mutta miten asunto voi olla sotkunen jos lähden aamulla puol yhdeksän töihin ja palaan illalla parhaimmillaankin samaan aikaan takas? Kuka kaiken sotkee? Ja kuka tulis peseen meiän ikkunat? Kuinka joskus inhoankin kaikkea mikä edes vähän viittaa siivoamiseen.

Onko joku selvinnyt valituksista ja vallattomasta ajatusten pomppimisesta tänne asti? Epäilen ja pahoittelen. Muka mikä valittamisesta tekee niin mukavaa?