keskiviikko 24. elokuuta 2016

Mihinhän ne kesäkuukaudet katosi?

Tämä blogin päivitystahti on käynyt minulla oikeasti hiukan turhan hitaan puoleiseksi. Kesä meni taas töitä tehden ja ajellen päivittäin reilua sataa kilometriä yhteen suuntaan ja iltapäivällä toiseen. Hillittömästä työmatkasta huolimatta tykkäsin kyllä työstä, joka oli ihan älyttömän mielenkiintoista ja monipuolista. Vielä viimeisenäkin päivänä tuli useampi ihan uusi värjäys.  Ja kuten kuvasta näkyy, itsensä sotkeminen on ihan samanlaista, kuin hiusten värjäyksessäkin.


Toinen asia joka on vienyt ajatuksia ihan muualle blogista on asuntokaupat. Onhan siitä puhuttu jo koko alkuvuosi, mutta ei ehkä edes ihan tosissaan. Lopulta vastaan vain käveli kivan näköinen kaksio ja me oltiinkin muutamassa viikossa asunnonostosta vitsailevista ihmisistä siirrytty asunnon omistajiksi. Oli hiukan hommaa ottaa selvää kaikista asioista niin pikaisella aikataululla, mutta jospa olisimme hoksanneet kaiken. Seinien maalausta ja tavaroiden sisään kantamista päästään harrastamaan sitten ens kuun puolen välin jälkeen. Joten on hiukan ajatukset olleet nyt tuolla uudessa asunnossa ja miltäs se tuleekaan näyttämään. Vaikka ajatuksena ei olekaan rykäistä ihan koko sisustusta näin opiskelijabudjetilla kuntoon kerralla. Mutta kyllä minulla ajatuksia on siitä millä väreillä tuollaista tummempi lattiaista asuntoa lähdetään rakentamaan meidän näköiseksi...

Nyt tosiaan ollaan taas saatu jo kouluhommatkin aluilleen ja tästä syksyn ensimmäisestä puolestatoista kuukaudesta on tulossa toistaiseksi tiukka tahtisin. Sillä kaksi aika isoa kurssia pitäis pusertaa läpi tässä ajassa ja vielä päästä ne läpikin, tai lokakuun alussa alkavaan työharjoitteluun ei kuulemma ole asiaa. Siinä mielessä muutto ja muut härdellit on aika huonoon aikaan, mutta onneksi sain siirrettyä edes yhden projektitehtävän palautuksen vasta työharjoittelun ajalle. Joten ei tarvi huolehtia, kun kokeista. Tekemistä siis riittää tällekin syksyä, joten saattaa olla, etten edelleenkään ehdi päivitellä blogia mitenkään hirmuisella tahdilla, mutta jos edes välillä...

tiistai 23. elokuuta 2016

Riikassa

Tänä(kin) vuonna meillä oli aikeissa suunnata rinkat selässä kävelemään Hetta-Pallas, mutta maailmalla tuntuu olevan jotain meidän sinne menemistä vastaan. Tällä kertaa Antilta kiellettiin rinkan kantaminen selässään. No, elättelemne toivoita vielä, käyvämne siellä tässä syksyllä, kun työt on loppu. Siispä kesäkuun alkuun piti keksiä jotain muuta reissun poikasta. Päädyimme sitten hetken pohdinnan jälkeen ottamaan suunnaksi Latvian ja Riikan, aikaa oli kuitenkin käytettävissä aika rajallisesti. Elättelin toiveita käydä kurkkaamassa myös Jurmalan hiekkarannat, mutta ei viitsitty tehdä sitä sade päivinä.



Oltiin Riikassa 3 yötä, aika edullisessa, hiukan keskustan ulkopuolella olevassa hotellissa. Josta otettiin päivisin suunnaksi vanha ja uudempi puoli kaupungin keskustaa, sekä kävimme yhtenä päivänä eläintarhassa. Riika oli tosi kiva kaupunki, jotenkin turvallisen ja kotoisan tuntoinen, vaikka olikin aika iso. Keskustassa oli isoja puistoja ja paljon edullisia kahviloita, joissa katsella ympärilleen. Löysimme myös muutaman hyvän ravintolan, jossa söi suomen hintaan nähden suht edullisesti. Muutenkin kyllä edullisia paikkoja löytyy ihan helposti, kunhan kävelee hiukan ulos vanhasta kaupungista.

Uncle Vanyan alkusalaatti.

Eläintarhaa olin ihan ohimennen nähnyt kehuttavan kivaksi muutamassa blogissa, ja ajateltiin muutenkin, että olisi kiva poistua hetkeksi kaupungista. Eläintarha kuitenkin osoittautui hiukan ristiriitaiseksi paikaksi. Oli tosi hauska nähdä eläimiä, joita ei ole muualla nähnyt, kuten nyt vaikka kirahveja ja kummituseläimiä. Mutta osa eläimistä oli niin järjettömän pienissä aitauksista, että karhukin tuntui lähinnä tulleen hulluksi. Jälkikäteen ajatellen tuon Neuvostoliiton vanhimman eläintarhan olisi voinut jättää käymättä.



Matkalle sattui tosiaan myös sateita. Se aika yritettiin sitten käyttää shoppailuun ja museoihin. Riikasta löytyy useampi ilmainen ja vielä useampi maksullinen sotiin liitty museo. Kiersimme niistä maksuttomat Miehitys- ja sotamuseot. Vaikken ole mikään historia ihminen, kuten matkaseura, voisin väittää, että jos kyseiset asiat kiinnostaa miehitysmuseo oli aika suppea ja köyhä verrattuna vanhan kaupungin sotamuseoon. Yritimme myös keventää ja valita kaupungin tarjonnasta yhden hauskankin museon ja kävimme suklaamuseossa, joka taisi kustantaa 6€. Sen olisi voinut jättää väliin. Lähinnä päästiin juomaan sulaa suklaata puolilasia muovikiposta ja katsomaan kolmesta pömpelistä muutama video miten suklaapavut poimitaan/paahdetaan jne. Joten en olisi maksanut jos olisin tiennyt mihin jouduin.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

10 kuukauden projekti

Vihdoin tämä risulampunvarjostin on katossa. Itseasiassa ajattelin vielä maalata muutaman pikku kohdan kertaalleen, mutta periaatteessa se on valmis. Spreijaus on sen verran nopea ja simppeli juttu ja se on jo muuten maalattu! Ajattelin, että ei minulla taida tästä mitään sen ihmeellisempaa sanottavaa olla, jos jotakuta kiinnostaa aiempi aiheeseen liittyvä postaus pitkän ajan takaa se löytyy täältä, muuten mennään tällä todistusaineistolla, että se on valmis:




sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Hengissä ollaan!

Taas pitkästä aikaa koulusta on lomaa, samoin töistä ja vihdoin on aikaa myös lukea blogeja. Ja lopulta myös kirjoittaa jotain! 

Vaikka minusta on tainnut tuntua jatkuvasti koulun aikana, että se tuottaa hirveästi työtä ja tekeminen ei lopu millään, oli tämä kevät silti toistaiseksi kaikista raskain. En olisi yhtään ihmetellyt, jos olisin kaiken koulu stressin keskellä saanut jonkin moisen sydärin, onneksi siitä nyt kuitenkin selvittiin. Helsinki viikkoineen, kaikkineen. Opettajat tosin jo pelotteli ensi syksyn puolentoista kuukauden rupeamaa ennen työharjoittelun alkua todella tiiviiksi, lisäksi kaikki kokeet on saatava läpi ennen kuin meitä lasketaan harjoittelemaan puoleksi vuodeksi. Ehkä olen vanha ja stressaan koulu menestyksestäni enemmän, kuin ennen mutta kokeisiin lukeminen ja niistä ahdistuminen, muiden tehtävien lisäksi, vie todella paljon aikaa. 



Mutta se koulusta, nyt ollaan lomalla. Loma ilmat on olleet ihan uskomattoman surkeat. Ennen lomaa oltiin suunniteltu, että vaelletaan Hetta-Pallas, mutta ei päästy sinne vieläkään. Maailmalla on jotakin sitä vastaan, että kävelisimme kyseistä reittiä lävitse. Viimeksi päädyimme Turkkiin ja tällä kertaa suunnattiin Latviaan, sillä Antilta kiellettiin rinkan kantaminen, koska selkä. Elätellään silti vielä toiveita, että päästäisi sinne syksyllä, jos sää vain suinkin suosii vielä syyskuussa. Niinpä siis pyörähdimme 4 päivää Riikassa, jossa myös satoi puolet ajasta ja muukaan aika ei ollut mitään hellettä, niinpä Jurmalan hiekkarannat jätettiin välistä, mutta kyllä maan pääkaupunki silti oli ihan kiva käydä katsomassa. Siitä ehkä vielä myöhemmin lisää, ainakin ruoka siellä oli ihan hyvää ja halvempaa mitä meillä täällä. 

Nyt pidän vielä viikon lomaa, ja suuntaan sitten kesätöihin ja ihan omalle alalle (siis tälle uudelle)! Alkaa jo hiukan jännittämäänkin millaista työtä sitä iha noikeasti pääsee tekemään ja miten siinä selviää nyt, kun on ensimmäistä kertaa ihan oikeasti työntekijänä. Olo ei ole läheskään niin luottavainen ja varma tekemisistään, mitä sakset ja kampa kädessä.


lauantai 18. kesäkuuta 2016

Mikrosipsit

Minä nappasin pari päivää sitten heräteostoksena mukaan, kyllä mitäpä muuta meillä heräte ostellaan kuin ruokaan liittyviä keittokirjoja. No tämän kertainen keittiön hyllyyn tungettava opus ei ollut ihan niitä tavallisimpia ruoka-opuksia vaan sipsi-kirja. Ja tokihan heti samana iltana piti päästä testaamaan ensimmäinen resepti ja vain, koska se kuulosti niin mahdottomalta onnistua. Nimittäin mikrossa tehdyt sipsit. Ylläri oli aika iso, kun ne oikeasti olikin rapeita! Aluksi kypsyttely aika ja öljyn määrä vaati hiukan hakemista, mutta kun se löytyi homma oli näppärää. En nyt mikrossa ehkä silti lähtisi mitään monen hengen juhlatarjoiluja vääntämään, mutta pikku suolaisen nälkään vähintäänkin käypä resepti!



Mikrosipsit

500 g perunaa (esim. Siikli)
1 tl öljyä
suolaa

Pese perunat hyvin ja viipaloi ne ohuiksi esim. juustohöylällä. Laita viipaleet heti kuumaan veteen likoamaan 15 minuutiksi. Kaada vesi pois ja huuhtele viipaleita vielä hetki kuumalla vedellä. Sen jälkeen perunat kuivataan hyvin keittiöpyyhkeen välissä. Laita viipaleet kuivaan kulhoon, lisää päälle öljy ja mausta suolalla ja halutessa muilla mausteilla. Jos tuntuu, ettei perunoissa ole riittävästi öljyä, voit ihan kevyellä kädellä suihkauttaa öljyä lautaselle, mutat vain todella vähän! Levitä lautaselle vieriviereen kerros peruna viipaleita ja laita mikroon täydelle teholle 5 minuutiksi ja käännä viipaleet. Jatka paistamista  minuutin erissä, kunnes sipsit on kullanruskeita. Älä säikähdä jos sipsit tuntuu hiukan jäävän kiinni lautaseen, silloin "kypsyys" alkaa olemaan oikea. Jos tuntuu, ettei sipsit saa millään väriä niissä voi olla liikaa kosteutta, pyyhkäise lautasta kuivemmaksi, se helpotti meillä asiaa huomattavasti. Anna sipsien jäähtyä rauhassa niin, että ne rapsakoituu. Paistaessa löytyy kyllä tuntuma milloin paistoaika perunoille on hyvä omassa mikrossa. Itse käytin osan hiukka löyhäksi jääneistä alkuerän sipseistä lopuksi vielä uudestaan ja ne olivat sitten ihan hyviä.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ai mitä mää tein pääsiäisenä?

Tämä pääsiäinen alkoi lattiarempalla, ei omalla vaan siskon. Olin lupautunut entisen parketin purku avuksi ja sen jälkeen auttamaan talkoolaisten ruokkimisessa. Noh, pamahdin aamupäivästä paikalle niin lattia oli jo purettu, ja talkoo miehiä ei kuulemma tulisi, koska ne oli pääsiäisen kunniaksi päissään. Joten pääsin jelppimään sen uuden lattian laitossa, tiedämpä nyt miten laminaatin saa paikoilleen. Siinä sivussa opiskelin myös karjalanpiirakoiden leivontaa gluteenittomasti. Kukaan ei väitä lopputuloksen olevan kaunis, mutta maku oli yllättävänkin jees.


Toisen päivän kävin heilumassa töissä saksien, kampojen ja pensseleiden kanssa. Ja kolmantena otin suklaamunien popsimisen lisäksi suunnaksi elokuvateatterin ja käytiin katsomassa vähän tytöille suunnattua hömppää. Elikkä ohjelmassa oli Onnenonkija. Ihan ok, mutta kuten jo mainitsin hömppää. Illalla kuvittelin vielä katsovani tv:n puolelta Lumikin ja metsästäjän, kunnes vartin päästä päättelin, et kyllä mä oonki nähny tämän jo, tai sitten mulla on jotain meedion kykyjä. Vaihdoin siis kanavaa Pretty Womaniin ja katselin vähän lisää hömppää, ja nyt täytyy tunnustaa, että mahtoi olla ensimmäinen kerta, kun katson kyseisen elokuvan joten oli kai tuo aikakin.



Se viimeinen pääsiäisen päivä meni kyläillessä äidillä ja käytiin syömässä Tupoksessa Vihiluodon kala-ravintolassa. Niin usein, kun siitä ohi onkin tullut ajettua oli ensimmäinen kerta, kun sinne päätyi syömään. Otin lounaslistan puolelta Pannusiikaa ja oli oikein hyvä ja iso annos. Kaksi rapsakaksi paistettua siikaa, lohko perunoita (uunista), uunikasviksia, kukkakaaligratiinia, sienimuhennosta ja salaattia + leivät päälle. Ei tarvi syödä loppu päivänä, kuin lisää pääsiäismunia. Ja loppu illan voikin kuunnella tallennettuja virologian luentoja, jotta saan hommat ajan tasalle.



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Sisustuksen uudistus vimma

Joka kevät, kun muutamat ensimmäiset aurinkoiset päivät on valaiseet meidän asunnon olen valmis lyömään koko sisustuksen uusiksi, tai ainakin jotain uutta ja kivaa pitäis tehdä. Normaalisti kevät on ollu jotenkin kiiresitä, eikä mitään (tai ainakin hyvin vähän) on koskaan saatu aikaseksi. Tänä keväänä olisi ehkä jopa vähän enemmän aikaa (tosin ei rahaa), ja jopa muutama konkreettinen ajatuskin on valmiina. Lisäksi olen jo koko alkuvuoden siivonnut kamppeita läjään kaapeista, joten miksi en jatkaisi tätä asuin mukavuuden parantamista? (Joo-o, varmasti paranee!)

En taida tunnetustikaan olla mikään super-sisustaja ihminen. Tai saattaisin ollakin, jos olisin rahakas. Mutta en osaa sisustaa niin, että kaikki mätsää kaikkeen hienosti, koska on asioita joita haluan pitää esillä, koska ne on kivoja, muistuttaa jostain tapahtumasta tai ihmisestä, oli niiden väri tai sisustukseen sopivuus mikä vain. Lisäksi omistan ihan liikaa tavaraa, joten yleensähän se kaikki on vähän levällään, (tälläisellä mun yleisellä epäjärjestykseen taipuvaisuudellahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa!).

Mutta lähinnä juurikin sen nurkan takana vaanivan aikaan saamattomuuden takia, päätin tehdä ainakin muutamasta suunnitelmastani julkisia, nyt ne on pakko saada aikaiseksi (ainakin joskus). Tässäpä siis siivouspäivän jälkeiset kuvat siitä miltä meillä näyttää nyt. (Älä odota mitään hienoja sisustus kuvia, laatu on kännykkäkamera ja tarkoituskaan ei ole esitellä ainakaan vielä, kuin kaukaa katsottu yleisilme.)



Tältäpä siis näyttäisi, jos tulist meille sisään parvekkeen kautta. Aluksi pyydän jättämään näkemättä tuolla sohvan takana tursuilevan, nämä roudaan kirppikselle läjän, joka on pyörinyt tuolla kohta kolme kuukautta. (Voit nähdä sen vain jos olet kiinnostunut ostamaan jonkun noista palleista, Star Wars VHS:n, astioita tai vaatteita...) Ja se mille ajattelin ainakin tehdä tässä näkymässä jotain: on tuo puunvärinen lipasto (siis tuolla ylhäällä). Se olisi tarkoitus maalata valkoiseksi ja samaan syssyyn heittää siellä takana olevat sisustustikkaat makkariin, (koska vaikka mitä yritän, toinen puolisko joka käyttää asuntoa jättää aina vaatteensa lojumaan lattialle kouluöytäni eteen, yleensä aika jättimäiseksi läjäksi) jotta saadaan puolipitoiset vaatteet roikkumaan siihen. Eteisen matto oven edessä kaipaisi myös jo vaihtoa, jostain siihen on joku punainenkin läsi ilmestynyt (se on muuten ainoa matto joka meille on ostettu).


Olohuone toiseen suuntaan näyttää tältä. (Jätä taas kaikki kauniit Prisman pussit sun muut huomioimatta, samoin kuvan tummuus.) Haluaisin maalata myös tuon keittiön jakkaran puuosat valkoiseksi (tämä vaan vaatisi lipastoa enemmän vaivaa, joku on vaivautunut joskus lakkaamaan tuon isältä perityn jakkaran). Lisäksi sohvalta haluaisin vaihtaa nuo jo edellisestä asunnosta mukana kulkeneet punaiset tyynynpäälliset, jotka adoptoitiin tähän uudempaan sohvaan, kun se vaihdettiin. Kello on ollut vaihtolistalla viimeiset neljä vuotta (lähinnä koska se jätättää usein), mutten ole keksinyt mihin sen vaihtaisin. Olohuoneeseen on myös valmistumassa (se on enää maalausta vaille valmis! Mutta kun se maalin hommaus on niin vaikeeta... mutta saan sen valmiiksi kesäksi!) risuista tekemäni pallolamppu, tuohon oikeaan yläkulmaan killumaan. Verhot vaihtuu taas värikkäämpiin, kunhan kesä lähenee: Vaaleanvihreät ja vaaleanpunaiset odottaa kaapissa, ajattelin ehkä siirtäväni nämä olkkarin verhot kesäksi makkariin (josta sulavasti viimeiseen kuvaan...).



Lopuksi tämä meidän vaikein huone. Yksi seinä on pelkkää kaappia, joten rajoittaa ja PALJON. Ja juu kyllä, näette oikein, meillä on jumalattoman kokoinen peilisysteemi makkarissa (kiitos, edellisten asukkaiden). Huone on myös ihan liian ahdas lipastolle, sängynpäädylle ja koulupöydälle, mutta koska en saa tavaroita niistä heivattua minnekään (+tarvin koulupöytää), ne on pakko olla olemassa jotta tarvarat ei vaan loju lattialla. Käytännössä en siis (vieläkään) tiedä yhtään mitä makkarille tekisin, paitsi sen mitä olisi pitänyt tehdä jo viimeiset viisi vuotta. Kattolamppu on ihana ja kuin ihmeen kaupalla mätsää meidän tummempaan takaseinään reunoiltaan just eikä melkein. Koska pidän lampusta (ja vaikken pitäsikään en raskis tunnesyistä nakata sitä pois) olen suunnitellut viimeiset neljä vuotta (en siis tehnyt mitään asian eteen), ottavani sen huomioon värimaailmassa. Siniset verhot olis siis tarkotus heivata (olen kantanut niitä mukana kotoa muuttamisen jälkeen joka paikkaan), samoin kaikki muukin sininen (siitä syystä päiväpeitettä ei enää ole ollut 3-vuoteen), en edes tykkää sinisestä, se vaan oli joku 15 v. minun ajatus siitä minkä värinen makkarin kuuluu olla. Sinistä on vain pitänyt hiukan väkisinkin mukana jokaisessa asunnossa valmiiksi ollut sininen pimennysverho?!? (Kyllä myös tuossa ikkunassa). Lisäksi sänkyyn on ollut tarkoitus hommata reunalakana (noh, ikuisesti), koska sängyn pääty on tosi ruma ja näkyy suoraan olkkarin sohvalle ja jonkun näköinen päiväpeite (ihan yhtä pitkän ajan suunnitelma). Lisäksi ainakin yksi taideteos pitäisi saada kehyksiin tai ainakin seinälle, sen sijoituskohde asunnossa vain on vielä pohdinnassa (joten 1,5-vuotta tuossa sängyn päädyllä). Lisäksi tuon punaisen piianpeilin värin muuttamista olen pohtinut, melkein 30-vuotta vanha punainen maali on aika kulunut, mutta en oikein raskisi...

Hehtaari postaus mitään sanomattomilla kuvilla ja mihinkään ei taideta tässä päästäkään, olkaa hyvät!   Ja lisäksi anteeksi. Lähinnä tämä on muistutus ja lupaus itselle, mitäs aioinkaan olla tekemässä. Mikäli mistään tulee koskaan valmista saatan kuvata ihan oikealla kameralla, ihan oikeita yksityiskohtia... (Jos joku innokas sisustaja keksii mitä tälle tekisi muuta niin otan innolla super edukkaat opiskelijabudjettiin sopivat vinkit vastaan :D )