lauantai 13. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.3

Viimeistä viedään, sen lupaan. Jäljelle jäi enää, nämä "ei niin oleskeluhuoneet", eli kylppäri, sauna ja parveke. Parvekkeen toki toivoisin ja soisin olevan oleskelutila, mutta saa nähdä miten sen kanssa tullaan sinuiksi. Edellinen oli niin ihana lasitettuna, ja se auringon paiste koko päivän kahdesta eteenpäin, jos jotain jään kaipaamaan niin sitä! Toivon, että uudesta tulisi yhtä ihana ja samalla pelkään pahinta. Tässä on kyllä parvekkeella kokoa lähes yhtä paljon, kuin edellisessäkin. Kuitenkin ne lasitukset uupuu. Suunta on myös käytännössä sama, mutta päivällä aluksi varasto jää auringon tulosuuntaan eteen, ja lisäksi tässä parvekkeen eteen jää vähän lippaa ja pelkään sen peittävän aurinkoa päivällä liikaa. Vielä ei oikein ole voinut sanoa, miten aurinko paistaa, kun aina vain sataa päivät ja on pilvistä. Se ehkä kuitenkan alkuun parvekkeesta, palataan siihen kylppärin jälkeen!


Veski ja kylppäri on samassa tilassa, pieni mutta riittävä. Kylppärin puolella on se koko asunnon vaikein asia (jos ei lasketa niitä verhoja), nimittäin vanha, ruma ja kulunut iso lämminvesivaraaja. En ottanut siitä kuvaa, koska kukapa sitä haluaisi katsella Se jää suoraan oven viereen kuvassa oikealle. En tiedä yhtään mitä tekisin sille metalliselle jätti pömpelille, että siitä saisi siedettävän.


Altaan reunalle otin juuri testiin yhden anopin töistä tuoman labrapullon ja vanhan viinan kaatonokan. Noita pulloja on erikokoisena, eri kokoisilla suuaukoilla ja ruskeana sekä kirkkaana useampikin kaapissa. Ne on jotenkin tosi kivoja, mutta en oikein keksi mihin niitä käyttäisin. Inspiraatiota odotellessa.




Edellinen asukas jätti tämän saunamittarin ja saunan oveen koukun, jossa on keltainen tauta ja 50-luvun punamekkoinen nainen. Ihan hieno, jos sopii tyyliin (etsisi muuten kotia). Saunamittari piti vaihtaa jo heti alkuunsa, mutta tuollahan tuo on vieläkin. Mies ehdotti jo, että ehkä pidetäänkin se, kun on alkanut näyttämään ihan kotoisalta.

Ja jotta kuvat ei näyttäisi ihan liian laitetuilta ja hyviltä (köh), otetaan vielä se parveke. Parveke, jonne kannettiin kamat syyskuussa. Kelien ollessa mitä nyt olivat, jätettiin kamppeet sinne ja nyt se mikä ei homehtunut ja hävitetty pitäisi alkaa asettelemaan paikoilleen.


Ensimmäinen asia joka pitäisi tehdä, on tuo tällä viikolla tuotu edelliselle parvekkeelle tehty lautalattia. Koska edellisessä parvekkeessa oli lasit lattiaa ei ole käsitelty, joten tämä pitäisi suojata vedeltä tai näköjään tänä kesänä lumelta. Toki se pitäisi myös jotenkin sovittaa tähän uuteen tilaan.  Odotellaan vaan sen verran lämmintä ilmaa, että sen viitsisi alkaa laittamaan. Muuten tästä ei taida voida sanoa muuta, kuin katsotaan mitä tästä tulee.


Kylmistä ilmoista huolimatta tilasin meille tuohon toiseen reunaan riippukeinun. Kylmistä ilmoista huolimatta myös asensin sen heti ja välittömästi, kun se tuli. Se on mahtava! Olen minä siinä välillä käynyt istumassa hetken, mutta valitettavasti tuo räntäsade ei oikein houkuta viettämään hirmu pitkää aikaa istuen paikoillaan. Vielä pitäisi hommata jokin toinen löhötuoli tai penkki, ettei meillä tule tappelu.

Tähän onkin hyvä jättää, ja jäädä odottelemaan oikeasti lämpimämpää ja parempaa kesää...

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.2

Niinkuin jo viimeksi aloitettiin tämä epätyypillinen kotikuva-maraton , niin jatketaan eteenpäin. Eteisen ja keittiön jälkeen loogisin olisi ehkä jatkaa olkkarista.


Tässäpä ne 7 kuukautta sopivaa roikotinta etsineet verhot, kuinka onkaan ihmisellä päätökset joskus vaikeita! TV-taso on vanhana ostettu, kun edellinen jäi tähän olkkariin liian isoksi. Tämä pitäisi jaksaa hioa ja maalata, kun on joskus oksalakat jäänyt laittamatta.


Huoneen nurkassa tönöttää jalkalamppu joka saatiin remppavaloksi ennen, kuin muutettiin muita tavaroita sisään. Se ei ole järin ehjä, oikean värinen tai kaunis ja tarkoitus oli nakata se menemään heti, kun saadaan kattolamput paikalleen... Kattolamppu on taas tuo aiemminkin täällä esiintynyt risupallo.


Olisin halunnut sohvalle tyynyt jossa olisi petroolia, vihreää ja fuksiaa/pinkkiä. No en löytänyt joten päädyin kompromissiin ja ostin petroolin väriset tyynyt ja maalasin muutaman taulunseinälle. Tuota ylimmäistä vielä makustelen, onko noin pinkki ja pastelli kiva vai ei. Nämä onkin ainoat taulut niistä monista, jotka on toistaiseksi saatu nostettua seinälle asti. Eteiseen ja makkariin olisi ainakin tarkoitus laittaa valokuvia, kunhan jaksaisi. Plus osaisi päättää miten ja minne.


Olkkarista on ovi makkariin ja makkarissa on se viimeisin projekti. Tuo herkkusienen värinen seinä, jonka maalaaminen oli vappuna yhtä helvettiä. En ymmärrä mikä siinä seinässä oli vikana, ei ole koskaan ollut niin tuskasta maalata yhtä seinää ja maaliakin kului litra tolkulla. No se ei ole vieläkään täydellinen, mutta välttää. Ajateltiin, että päästään helpommalla, mitä tapetoimalla...


Senkki ostettiin eteiseen, mutta se päätyi makkariin (ainakin toistaiseksi). Ja olisi tarkoitus maalata vaaleaksi, samalla tv-tason kanssa. 


Ja sitten se syy miksi päädyin herkkusienen väriseen seinään, tuo vanha lamppu joka on minusta vaan ihana. 



Piianpeilin on aika kulunut ja punainen väri ei ole meillä mitenkään kovasti edustettuna, mutta en vain raski maalata sitä muuksikaan. Se on ollut tuollainen aina ja sellainen sen kuuluukin olla. Nyt viereen on eksynyt kynttilä ja Galileo-Galilei-lämpömittari.

Ajattelin tunkevani nämä kotikuvat kahteen postaukseen, mutta aloin laskeskelle noita sauna/kylppäri/parveke kuvia (joita en aikoinut aluksi edes laittaa tänne) ja taidankan pätkäistä niistä vielä ihan oman kuvasarjan. En tiedä, liekkö nämä meidän näköiset sisustusjutskat kiinnostaa. Ainakin minusta on hauska katsella aina välillä muutakin, kuin niitä koko valkoisia tai harmahtavia sisustuksia. Sinänsä ihanan rauhallisia, mutta kaipaan silti ainakin itse jotain muutakin.


torstai 11. toukokuuta 2017

Kotikuvia Vol.1

Vein aamulla, ihan liian aikaisin, tuon toisen taloudenosapuolen lentokentälle. Päivä eteenpäin tuntui ihan liian pitkältä, kun puolilta päivin esitettiin kevään viimeinen (!!!) opiskeluprojekti ennen Helsinkiin lähtöä. Jotta en alkaisi ihan turhaan jännittämään, oli ihan pakko keksiä jotain aikaa tappaakseni. Ja koska ulkonakin satoi lunta (TAAS?!?!?) päädyin siivoamaan, ja sen jälkeenhän oli helppo napata "muutama" kuva. Joten tänään tuleekin pläjäys kuvia kodista.

27-vuotta vanhasta, ja 7 kuukautta meidän asuttamasta 50 neliöisestä kaksiosta, saunalla ja oikein kohtuullisen kokoisella parvekkeella. Jos voisin jotenkin kuvata tätä nykyistä tilannetta, niin tämä asunto on vielä vaiheessa. Kaikkia sopivia juttuja ei ole vielä löytynyt ja osa asioista on väliaikaisesti lainassa, ennen sopivan vastaan tulemista. Myös osa jutuista on vielä edellisen asukkaan jäljiltä, odottamassa parempaa rahatilannetta.

Tässä asunnossa oli tehty keittiö ja kylppäri remontti viitisen vuotta sitten ja edellinen asukas oli vaihtanut lattiat. Me ollaan toistaiseksi maalattu lähinnä seiniä ja asennettu eteiseen peililiukuovet naulakon eteen. Paljon olisi vielä haaveissa ennen valmista. Oikeastaan kaikki asunnon ovet (eteisen-, vaatekaappien- ja väliovet) on aika kuluneita ja haluaisin paljon siistimmät, mutta liukuovet oli tärkeimmät. Ollaan monesti naureskeltu, että saadaan varmaan näin pikku hiljaa tekemällä valmista vasta pois muuttaessa. En kyllä ole mikään kodin esittelijä tyyppi, mutta tehdään nyt huvikseen poikkeus, tässä ne tulee:



Puukengät tarttui mukaan Hollannista 9-luokan luokkaretkeltä. Vaikka ne on minun, kävi myös meidän miespuolinen asukas lukiossa koulureissulla samassa puukenkiä käsin valmistavassa tehtaassa. Ja on hypistellyt samanlaisia puukenkiä, joten ne on olleet meistä ihan sopivat olla olemassa. Ajalta jolloin ei vielä tunnettu, mutta...



Luontevasti aluksi tuulikaappi ja eteinen. Joissa näkyykin heti lainassa ollut peili, joka nyt lojuu tuulikaapissa siltä varalta, että halutaan pitää se vaikka eteisessä onkin nyt peiliovet. "Eteisen" lattia odottaa jotain sopivaa mattoa.



Äidin mummon ompelukone, tai se mitä siitä on jäljellä. Se oli hyvässä kunnossa ja käyttökelpoinen vielä 10-vuotta sitten. Jolloin se siirrettiin tilan puutteen takia ulkovarastoon mummolaan. Syksyllä ajattelin, että pelastan sen vielä, kun se on mahdollista. No, ei ollut pelastettavissa enää jalkaa kummempaa, joten tässä lopputulos. En viitsinyt alkaa tekemään koneelle paikkaa, kun se ei enää pelannut.



Ruokailutilaan ja keittiöön pääsee eteisestä ja olkkarista. Keittiössä on kätsysti kivilaattalattia, joka osoittautui talvella aika kylmäksi. Pöydän alle oli pakko ostaa matto. Ei ehkä se nätein, mutta tämä oli ihan mukavuus juttu.


Tämä vanha vaaka on kyllä yksi aarteista. Isältä peritty ja äärettömän kätevä olla olemassa muutenkin, kuin vain tavaroiden säilytykseen. Ei tarvi huolehtia paristojen vaihtamisesta. 



Keittiö oli varmasti se suurin syy miksi päädyttiin tähän asuntoon (toki ei ainut), mutta siinä piti olla hyvin tilaa kahdelle kokata. Sen ulkonäkö on kovasti mieleen, allas riittävä ja säilytystilaakin löytyy edelliseen verrattuna tosi hyvin. Vasta muutettuamme tajuttiin, että astiakaappiahan meillä ei edes ole. Uunissa on myös tälläiselle leipurille oudon vähän peltejä.


Viimeisessä kuvassa vielä kurkistus olkkarin suuntaan ennen, kuin vihellän pelin poikki tämän kuva paljouden kanssa. Jatketaan loppu asunto omana osanaan.

(Just eilen päätin, että siirryn blogin kuvien kanssa nykyaikaan, ja instagrammista tuttuun näppärään neliöön. Totean kyllä heti, että nää olis toiminu paremmin laakeampina. Yritän nyt kuitenkin pysyä edes jossain päätöksissä joskus tämän blogin kanssa!)

tiistai 9. toukokuuta 2017

Sannan ruokakassi

Meillä on syöpötelty nyt 13 viikkoa putkeen Sannan ruokakassin pikakassista. Ideana siis lyhyesti, että maanantaisin kotiovelle toimitetaan viikon ruuat ja reseptit. Näin mainoksia ruokakassistaa alkuvuodesta, kun asuin vielä osan viikosta pois kotoa työharjoittelun takia. Joten en kiinnittänyt asiaan muuta huomiota, kuin että olisipa kiva, kun mitä tänään syödään -kysymykset helpottaisi. No harjoittelu loppui ja näin taas mainoksen, eksyin sivuille ja ihmetykseksi totesin, että kassia toimitettiin myös Ouluun! Niinpä pistettiin ruokakassi tilaukseen ja sille tielle jäätiin. Valitettavasti tämä on toistaiseksi viimeinen viikko ruokakassin kanssa, sillä meillä alkaa reissaus ja sitten kesätyöt, joiden johdosta en tiedä olenko kotona ja jos niin miten.

Yksi parhaista: Gremolatakana.

13 viikkoa Sannan ruokakassia oli kuitenkin ihan hirveän positiivinen kokemus. Reseptit on olleet nopeita ja helppoja, myös hyviä. Jotka minut tuntee tietää, että olen joissain ruokaan liittyvissä asioissa aika ranttu. Voin silti rehellisesti sanoa, että pikakassissa on ollut yksi ruoka 13 viikon aikana, jota en syönyt mielelläni. Joten taso on ollut hyvä, ja siinäkin ruuassa vika oli lähinnä raaka-aineissa, jotka nyt ei vain sovi omaan makumaailmaan. Elämä on ollut leppoista ja rauhallista, kun kaupassa nälkäisenä iltapäivisin käyminen on vähentynyt, eli nälkäkiukut on vähentyneet huomattavasti. Lisäksi säästyy aikaa, kun ei tarvitse lähteä kauppaan ja olla siellä super kauaa miettimässä tai vaihtoehtoisesti suunnitella kotona syömisiään.
Pikakassiin kuuluu kolme ateriaa/viikko, jota pidän aika hyvänä määränä. Usein ainakin yhtä ruokaa jää niin, että syödään siitä vielä neljäntenä iltana päivällinen ja jotain jää normaalisti myös lounaaksi miehelle töihin. Ruokakassin lisäksi pääsee siis syömään myös omia lemppareita tai kokeilemaan jotain kiinnostavaa uutuutta parina päivänä viikossa tai voi syödä ulkona, ilman että tilatut ruuat pilaantuisi kaapissa.

Jos jotain miinusta pitäisi Sannan ruokakassista sanoa, niin säännöllisesti joka viikko ruokaa tilatessa pastan ja tomaattipyreen määrä kaapeissa alkaa olemaan aika ajoin turhan suuri. Joka viikko voi sanoa olevan jokin pastaruoka ja yleensä siihen ei mene kokonanen kassissa tullut paketti. Samoin tomaattipyrettä ei tarvitse yleensä koko purkkia, ja kun olemme loput säilöneet ja käyttäneet seuraavalla viikolla, on seuraavan viikon pyre jäänyt kaappiin. Sinänsä kumpikaanhan ei mene miksikään, joten ei se maailmanloppu ole, mutta välillä saa miettiä mihin uuden pastapakkauksen tunkisi.

Hinta oli asia, jota mietimme ennen tilausta, onko opiskelijalla vara maksaa ruokakassista. Meillä oli oikeasti tarkoitus seurata rahan menoa, mutta se jotenkin jäi. Helppous meni hinnan edelle. En osaa sanoa yhtään, onko ovelle tuotujen ruoka-aineiden hinta kalliimpi, kuin itse kaupasta ostettuna. Enkä tiedä meneekö meillä enempi rahaa ruokaan nyt, kuin ennen. Ei ilmeisesti ainakaan niin paljon enempi, ettäkö se olisi ongelma.


maanantai 8. toukokuuta 2017

Verhojen valitsemisen vaikeus

Taisin jo viimeksi mainita jotain kodin laitosta. Nyt on makkarin seinät maalattu ja voin palata takaisin siihen syyskuusta jatkuneeseen sisutuksen miettimiseen, nimenomaan, miettimiseen.  Luulen, että toinen osapuoli taloudesta alkaa repimään pian hiuksiaan päästä, miten voi olla niin vaikeaa miettiä vaikka verhoja. Revittiin yhteisymmärryksessä silloin syyskuussa muuttaessamme seiniltä alas jykevät messinginväriset verhotangot, joiden päissä oli jätti kävyt. Sen jälkeen olen käynyt päässäni läpi ainakin kiskoja, tankoja, siimoja, oksia ja aina todennut: ei ehkä, kenties jotain muuta. Nyt vihdoin ja viimein keksin (tai luulin niin) mitä haluan. Ikeasta sai kivoja verhotankoja, joissa saa verhot tosi lähelle seinää eikä päähän jää mitään palleroita. Simppelit ja selkeät. Viikonloppuna siis Ikeaan ja tanko mukaan olohuoneeseen, pitkän pähkäilyn jälkeen lopulta myös keittiöön. Kotona mies laittaa tangot paikoilleen ja minä verhot ikkunoihin.


Nyt olen katsellut keittiön ikkunoita pari päivää ja todennut, että EI toimi. Olisi pitänyt tajuta heti, kun joutui miettimään niin kauan, että ostaako vai eikö ostaa. Olohuoneessa jossa on isot ikkunat toimii just hyvin, noh siihenhän se oli suunniteltukin, mutta tuo keittiö... Totesin jo heti alkuunsa, kun verhot ripustin keittiön ikkunoihin, ei toimi.

Nyt vielä pari päivää niitä katseltuani, vihdoin yli puolen vuoden jälkeen, tajusin mitä niihin olisin halunnut. Samalla hetkellä, kun tajusin mitä haluan makkarin ikkunaan, sillä se on sama: Ikean Ringblomma kaihtimet, en ollut tajunnut tuollaisia magneetti kiinnitteisiä olevan olemassakaan, ennen  kuin ne siellä pari päivää sitten näin. Totesin, että kivat ja kätsyt, mutta ihan kököt värit. No pari päivää mietin ja yhtäkkiä tajusin, että ne on maailman helpoin tehdä itse, mistä tahansa kauniimmasta kankaasta. Ja sopisi sen makkarin lisäksi aivan täydellisesti keittiöön. Siihen verhotangon tilalle, jossa nyt roikkuu sivuverhot. Eikä tarvitsisi miettiä voiko verhoja sulkea, kuten nyt, sillä patteri.

Innostuksestani selvittyäni hiipi mieleeni kamala ajatus. En taida uskaltaa kovin pian sanoa miehelle, että syyskuussa maalattuihin seiniin just tekemäs 4 reikää plus niistä roikkuva verhotanko olikin ihan turhia. Ne pitäisi ottaakin alas, ja laittaa ihan uudet ja erilaiset. Ja ne reiätkin pitäisi taas peittää... Arvatkaapa vain olenko miettinyt, miksen voinut tuijottaa noita verhottomia ikkunoita vielä paria päivää pidempään?

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Opiskeluiden välttelystä, Marvel-leffoista ja vähän pääsiäisestä

Koko kevät on ollut koulun puolesta taas, kuten meillä on tavallista, ihan täyteen puskettu opintoja. Tällä hetkellä alan olemaan jo aika pro molekyyligenetiikassa ja periytyvyyksissä, histologiassa ja isotooppitutkimuksissa, säteilyssä ja lisäksi epilepsiat, hermoratatutkimukset ja muut ihmisen fysiologiaan liittyvät tutkimukset menee, kuin vettä vain. Lisäksi innovaatiprojektin puitteissa tässä aletaan oleen jo aikamoisia innovaattoreita luokkakaverin kanssa... tai noh, se olisi varmasti ainakin tavoite. Kevät on minusta huonoaika harrastaa näitä maraton koulupäiviä, kun muutenkin alkaa jo keskittymiskyky oleen heikko, eikä asiaa auta takana ollut lähes puolen vuoden harjoittelu, jotenkin on vaikea päästä takaisin opiskelu moodiin. Niinpä takaraivossa tykyttää koko ajan, että miljoonia tehtäviä vielä jäljellä, oi ei se koekin vielä, enää vain niin ja niin vähän viikkoja.


Pääsiäinenkin oli tarkoitus viettää opiskellen, mutta onneksi otettiin pieni irtiotto arjesta. Päätös tehtiin taas kerran tyylille uskollisena nopeasti ja ovesta ulos sännättiin jo tunnin kuluttua, ihan väärät kamppeet laukkuun pakattuna. Noh, pääsiäinen vierähti Rovaniemellä sisustaen kaverin asuntoa ja syöden sekä juoden hyvin. Sen lisäksi harrastettiin löhöilyä kera Marvel-leffojen ja Modernin perheen. Noh, sen jälkeen opiskelu kiinnosti vielä vähemmän, mitä ennen pääsiäistä, mutta olipahan mukava käydä.

Marvel-leffoista pitää sanoa, että Nelonen haistakoon kakka, kun näyttää ne ihan väärässä järjestyksessä. Me ollaan sitten koitettu pitää kronologinen järjestys yllä aina tv-leffojen välissä, ihan kertauksen vuoksi.

Sen ajan mitä en ole käyttänyt opiskelun välttelemisessä leffoihin olen värkännyt meillä sokerimaalaamalla tauluja olkkarin seinään, lakannut senkkiä, paklannut makkarin seiniä ja hionut niitä. Tälläkin hetkellä istun sängyllä olkkarissa, tähän me se eilen kannettiin, kun Antti lähti työreissulle Ruotsiin, niin että saan hioa makkarin seinät ennen ens viikon loppua. Päästään sitten maalaamaan seinät heti, kun pidempi meistä kotiutuu. En millään viitsi lähteä hommaamaan mitään telan jatkovartta, kun toinen kuitenkin yltää sinne katonrajaankin ihan ongelmitta ilman.

Näin se ajatus vain rönsyilee...

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Harrastuksena kätköily

Ajattelin ottaa geokätköilyn esiin, en niinkään esitelläkseni harrastustani tai geokätköilyä, vaan kummastellakseni ääneen: ihmisiä.

Meille esiteltiin geokätköily toissa syksynä ja vähän hurahdettiinkin kätköjen hakuun välittömästi, ja tongittiinkin niitä ensimmäisenä syksynä lumien tuloon saakka. Talvi lorvittiin ja odoteltiin, että purkit ja purnukat tulisi esiin lumen alta ja kesä aika taas niitä metsästettiin. Tänä syksynä ei tosin luovutettu, aika moni kätkö on lopulta sen verran ylempänä maasta, että niitä voi ihan hyvin metsästää näin talvellakin, osa on jopa paremmin saatavilla. Hommahan on ihan älyttömän hauskaa ja ainakin alueilla joissa on enemmän kätköjä saattaa ihan huomaamatta kulua kätköltä toiselle siirtyessä ja purkkia etsiessä koko päivä ulkoillessa.


Omaksi ihmetykseksi ja kummastukseksi olen geokätköillessä kiinnittänyt huomiota ihmisten välinpitämättömyyteen. Puhelimen kanssa gps-koordinaattien perässä pyörimisestä on tehnyt huomattavasti vähemmän epäilyttävän näköistä viime kesänä rantautunut Pokémonien metsästys, mutta ei sekään kaikkea ihmisten outoa käytöstä kätköillessä selitä, ja monet tapaukset ovat jo "ennen Pokeilua".

Olen kiipeillyt tässä kätköily harastuksen aikana keskellä kaupunkia puissa. Kiertänyt auki ties minkälaista pömpeliä kirskunnan säestämänä, vaikka ihan vieressä parkkiksella on vaihdettu renkaita. Tunkenut itseäni "sukellusveneeseen", tai muuten vain näyttänyt varmasti hyvin epäilyttävältä kopeloidessa jos jonkimoista talon reikää tai puunrunkoa. Ulkopuolisen silmiin minusta tuntuu, että olen joko joku hullu hiippari tai hajotan yhteiseen hyvään tarkoitettuja esineitä ja omaisuutta ja ketään ei kiinnosta yhtään. Välillä mietin, että joku soittaa varmaan pian poliisin tai vähintäänkin tulee kysymään mitä luulette tekevänne? Geokätköilyssä toki on ideanakin, että ulkopuolisille ei tulisi jäädä kiinni hommasta, mutta joskus tulee yllätetyksi tai tajuaa yhtäkkiä, että ihmisiä onkin lähempänä mitä oletti.
Vain yhden kerran sillankaiteita kopeloidessa, ruuvien löysyyttä kokeillessa ja sen ympärillä pyöriessämme meihin on otettu edes kontaktia (vaikka silloinkin varmasti meno oli epäilyttävää), ja tämäkin mies ohi ajaessa tuli vain kyselemään, että kauanko olette sitä etsineet? Oli itsellään ollut purkki hukassa jo useamman käynnin verran.