maanantai 22. tammikuuta 2018

Madeira

Tarkoitus oli muistaakseni jotain mainita myös siitä joulukuun alun Madeiran matkasta. Kuvia tuli taas kahdella kameralla monta sataa ja todella kauniita maisemia jää tästä postauksesta pois hurjasti, koska tila ei vain riittäisi.

Ribeiro Frio

Matka alkoi hyvin, kun Madeiralla oli niin heikko keli, että päädyttiin Teneriffalle. Teneriffalta Madeiran yläpuolelle ja takaisin Teneriffalle yöksi. Huonosta startista huolimatta päästiin laskeutumaan Madeiran pinnalle jo seuraavana aamuna ja kotiuduttiin Santanan läheisyyteen vanhalle viinitilalle hotelli Quinta do Furaoon. Oikein mukava tukikohta pohjoispuolella saarta ihan täysin maaseudulla, josta oli hyvä sompailla autolla ympäri pientä saarta. Tykättiin kovasti olla, tässä hotellissa panostettiin kyllä asukkaiden viihtymiseen. Bilepaikka ei ole tämäkään, muutekin iso osa Madeiran matkaajista ainakin tuohon aikaan oli eläkeläisiä. Vaikka kyllä ainakin luontoa ja vaelluksia etsivälle löytyy nähtävää pidemmäksikin aikaa.

Quinta do Furao

Joulukuun alkupuoli ei ollut mitään lämpimintä aikaa saaren pohjoisemmalla puolella, mutta kyllä me silti uskallettiin uimaan lämmittämättömiin merivesialtaisiin ja matkakumppani tykkäsi, kun ei ollut liian kuuma. Ja kyllä itsekin vaelsi mieluummin hiukan viileässä. Ne kerrat, kun pyörähdettiin saaren eteläosissa olikin selkeästi kesäisempiä ja kyllä lentokoneessa kotiin matkatessa näkyi Funchalissa viikon viettäneitä ihan ruskettuneitakin kanssa matkustajia. Madeirahan on muutenkin täynnä ihan pieniä mikroilmastoja, joten sää voi olla melkein mitä tahansa. Kun ajelimme saarta ympäri saman päivän aikana oli ihan muutamien kilometrien heitoilla toisistaan reippaat 20 astetta ja aurinkoa, aivan todella sakea sumu, vuorilla mentiin pilvessä ja hiukan alempana vajaa 10 astetta lämmintä ja pientä pilveä.

Pico do Areeiro


Se mihin me viikko tuolla saarella tuhlattiin oli ennen kaikkea sen uskomattoman kauniin ja vaihtelevan luonnon katselu. Ensimmäisenä päivänä otettiin kiinni suoraan hotellin pihasta lähtevään kävelypolkuun, joka kulki yhtä vuorta alas merenrantaan ja toista ylös. Jo niiden kahden aivan vieretysten olevan vuoren reunoilla huomasin eron kasvillisuudessa: toisella puolen kasvoi kaktusta ja toinen oli paljon vehreämpi. Pari seuraavaa päivää pidettiin hallussa pientä ja aivan liian tehotonta Fiat Pandaa, eihän se tahtonut jaksaa nousta niitä mahdottoman jyrkkiä serpentiini teitä edes ylös. Tuossa Santanan liepeillä yöpyessä auto kuitenkin helpottaa huomattavasti kulkemista, toki bussillakin pääsee johonkin, mutta voi tulla ja mennä oman aikataulun mukaan. Jo parissakin päivässä saarta ehtii nähdä aika kivasti vähän joka kulmalta. Se on kuitenkin niin pieni ja halutessaan voi nopeuttaa ja helpottaa elämäänsä pikateillä, jotka menevät tunneleista vuorten läpi. Se ei ole kuitenkaan välttämättä se kaikista hauskin tai vaikuttavin reitti.


Autoillessa kävimme katsastamassa myös yhden Levadan. Suurin osa levadoista lähtee pisteestä A ja päättyy B:hen, joten auton kanssa ne ei ole kaikista helpoimpia, koska auto jää A:han. Halusimme kuitenkin käydä katsastamassa jonkun ja löysimmekin ihan lyhyen Levadan Ribeiro Friolla Balcoesilla. Kävimme myös muutamissa etelärannikon kaupungeissa ja pohjoisessa tutustumassa saaren syntyyn ja laavakäytäviin. Ajeltiin myös vuoristossa maailman sakeimmassa sumussa ja oltiin varmoja, ettei ehditä koskaan pois, kun jokainen tie jolle lähdettiin oli syystä tai toisesta suljettu. Porto Monizissa kävimme katsastamassa ne merivesialtaan. Minulla oli käsitys, että merivesialtaat olisi aika usein maksullisia ja tosiaan lämmitettyjä, mutta Porto Monizista bongattiin ihan "luonnontilassa" olevat altaat uimiseen.

Porto Moniz

Yhtenä päivänä pidimme välipäivän ja tutustuimme lähemmin viereiseen Santanan-kylään, josta löydettiin todella pieni ja epäilyttävän näköinen mutta hyvä ravintola. Muutenkin tykästyttiin bataattileipään ja limpetteihin. Paljon muutapa siellä ei kiinnostavaa ollutkaan, mutta kävimmepähän kävelemässä ja katselemassa. Samaisena päivänä ehdimme mukaan edes yhteen hotellin joka ilta ilmaiseksi järjestämään ohjelmanumeroon, joka sattui olemaan tällä kertaa Poncha-kurssi. Opettelimme siis käytännössä paikallisen alkohojuoman tekoa: jokainen kurssille osallistuva sai kokeilla ponchan tekoa kannullisen verran, jokainen sai maistaa ja lopulta jokainen olikin aika humalassa. Mutta se oli ihan hauska huili-päivän ohjelmanumero.


Haluttiin käydä tekemässä vähintäänkin se yksi kunnon Levada-vaellus. Pähkäilyjen ja valinnan vaikeuden jälkeen parhaiten aikatauluihin opastetuista vaelluksista passasi 25 Fontes. Periaatteessa ollaan yleensä hyvinkin omaan tahtiin mielellään menijöitä ja arvostetaan tilaisuutta valokuvata (ihan liikaa) ilman, että muu porukka pyörii kuvissa. Siitäkin huolimatta opastettu retki tuntui helpoimmalta kulkemisten kannalta. Lopulta se myös osoittautui aivan mielenkiintoiseksi, kuulimme nimittäin tosi paljon Madeiran luonnosta ja Levadojen historiasta, jota ei olisi muuten saanut selville. 25 Fontes vaellusreittinä oli minusta ihan suhteellisen helppo. Jos polvissa on vikaa on portaita matkalla paljon, eikä välttämättä miellyttävä kulkuisia, mutta muuten polut oli helppo kulkuisia ja korkean paikan kammoinenkaan ei joutunut pelkäämään. Reittiin sisältyy kuitenkin 800m pitkä täysin pimeä kostea tunneli joka vie saaren pohjoispuolelta eteläpuolelle, joten taskulampulle oli tarvetta.


Viimeisenä kokonaisena päivänä suunnistettiin vielä bussilla (tai se oli tarkoitus, saimme kyydin lopulta eräältä saksalaiselta pariskunnalta ihan vahingossa) tekemään tuliaisostokset Funchaliin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti