Pysähdyttiin myös ehkä miljoonaan randomiin ihan vaan nättiin paikkaan pällistelemään...
Yritin myös ottaa matkan alkupuolella muutaman kuvan millasia pelottavia, mutkasia pikku teitä vuorten reunoilla mentiin. No ykskään kuva ei näyttäny niin pelottavalta kuin ne oikeasti oli. Ja tässä kuvassa ei sitten lopulta edes ollut kovinkaan pellottava pikku tie verrattuna myöhäsempiin jotka oli todella kapeita, joista mutkan takaa saatto tulla vastaan mitä vaan. Alkaen skoottereista ja autoista. Loppuen vuohiin, koiriin ja kiven murikoihin.
Elafonis oli ihan upea, hiekkarantaa ihan todella pitkästi ja kuinka se hiekka onkaan hienoa ja pehmosta. Tai tarkalleen ottaen se ei ollutkaan hiekkaa vaan muusautunutta korallia, simpukoita sun muuta. jos vain vesi olisi ollut kunnolla lämmintä tuolla olis voinu viettää todella kauan. Nyt tyydyttiin vaan kuljeskelemaan ja kahlaileen jonkin aikaa. Jos joskus vielä menen Kreetalle täällä käyn uudestaan, mutta vähän myöhäsempänä ajankohtana...
Meri huuhtoi rannalle simpukan kuoria läjissä, mutta koska paikka on luonnonsuojelu alua, mitän ei saanut ottaa mukaansa. Hiekan vieminenkin kiellettiin. Kulkeeko monikin reissussa purkin kans johon on ajatellu ottaa hiekkaa?
Elafonista otettiin suunnaksi Paleohora, vanha kalastajakylä. Jossa olimme joko liian aikaisin sesongillisesti tai sitten vuorokauden aika oli väärä. Nimittäin koko kylässä oli vain muutama ravintola jonka ovet oli auki. Joten natustettiin pitsat ja jatkettin matkaa hetki ympäriinsä käveleskeltyä. Kuvatkin oli jotenki kämäsiä etten edes laita niitä tänne.
Loppuun vielä viimonen kuva, viimoselta illalta ennen kotiin lähtöä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti