Matkalla Englannissa: Birmingham

Lontoota siis tosiaan seurasi junamatka (itse henkilökohtaisesti suosittelen, vaikka kuulin myös valitusta, ettei junat kulje yhtään niinku on Suomessa totuttu) Birminghamiin. Jonne päästyämme piti löytää hotelli, mutta eipä sitä löytynyt jännältä kartalta, johon oli merkitty vaan osa kaduista. Kysely kierros paikallisilta ja lopulta ihan poliisilta tuotti tuloksen, ottakaa taksi. Liian pitkä matka kävellä ja ihan liian vaikea teiän ottaa bussi jos ette tunne systeemiä?!? No, koska meille ei suostuttu neuvomaan tietä, kuin taksiin, niin taksilla oli mentävä. Kaverimme kyllä asui kaupungissa, mutta oli vielä tällöin koulussa, joten emme saaneet tähän järkevää mielipidettä. Myöhemmin kuului, miksi te taksilla menitte?! Ois sen voinu kävellä ja tää ja tää bussi menee ja hyvinhän me bussilla selvittiinki pari seuraavaa päivää.


Hotellille kuitenkin pääsimme. Tämä hotelli kertoi paremmin minkä tyyppisiä hotelleja Englannilla on tarjota (Lontoossa, kun nukuttiin hyvin modernissa hotellissa). Hotelli oli todennäköisesti hyvin vanha rakennus, paljon sokkeloisia portaikkoja ja käytäviä, natisevat lattiat, kylpyamme, kaksi hanaa, vanhat huonekalut.

Iltasella suunnaksi bussi, jota osasimme käyttää ja päädyimme myös perille. Birminghamiin menijölle tiedoksi, bussit ei anna takaisin vaihtorahaa ja hyväksyvät vain kolikot. Treffattiin kaverimme Pizza Expressissä (ketju-ravinteli) jossa sai ihan todella hyvää pitsaa! Kuulumisten vaihdon ja mahan täyttymisen jälkeen ehdittiin vielä pikainen kävelykierros kaupungissa. Birmingham oli minusta ulkomuodoltaan modernein kaupunki, niistä missä kävimme, mutta kyllä sieltäkin vanhojakin rakennelmia löytyi.

Seuraava aamu meni shoppaillessa ja iltapäivää odotellessa. Olimme sopineet kotiruokatreffit ystävän kämpille (joka asuu alivuokralaisena paikallisen miekkosen luona) ja ruokaa vääntäessä testasimme myös sen hyväksi havaitun mulled winen kotikutoisen version. Hyvää se oli yhäkin!

Ruuan jälkeen suunnattiin katsastamaan paikallinen pubikulttuuri. Yhdet siinä juuri ja juuri ehdittiin juoda ennen kuin pubi sulki ovensa kello 23.00. Enpä olekaan ennen tainnut olla viimeinen ihminen kuppilassa.

Viimeisenä aamuna ystävämme tarjoutui väsäämään ennen lähtöämme brunssin ja minä lupauduin tuomaan ruisleivät joten saatiin keskiverto englantilaista paremmin nälän loitolla pitävät eväät ennen monen tunnin bussissa istuskelua. Kannattaa muuten matkustaa jokunen pidempi matka bussilla, näkee ihan erilalailla kaupungin laitamia ja maaseutua mitä junilla liikkuessa.