Englannin oleilu on ylittänyt puolenvälin ja ollaan ehditty kotiutua tänne Antin kämpille muutamaksi päiväksi. Se mitä olen tämmöisellä lyhyellä pyrähdyksellä tästä maasta huomannut on, että en todellakaan osaa tai ainakaan ymmärrä englantia. Tulin maahan ja passintarkastuspisteellä mies minulta kysyi jotain... "Sorry?" Blaa blaa blaa "Excuse me?" BLaa BLAA "Ööh?" WHAT AIRPORT DO YOU COME? "Ou, Finland, Helsinki!" Sen jälkeen olen ollut paikallisten puheesta vain enenmpi ja enempi hämmentynyt. No sitten ruoka, voi apua mikä vatsaräjähdys ja sydänkohtaus! Aluksi halusin innolla tutustua englantilaiseen ruokaan. Mun piti saada testata ensinnäkin Fish and chipsit, tietty! Enkä voi suositella. Muutaman päivän päästä kaveri kertoi, että paikallinen kouluruoka on tyyliin lasagnea ja ranskikset kylkeen?!? Lopulta olen yrittänyt etsimällä, etsiä kunnon ruokaa, kasviksia, päädyttiin tekeen ruoka itse. Vesihanat ei myöskään mahdu mun päähän, miksei voi yhdistää sitä kuumaa ja kylmää?! Ymmärrän nyt miksi mulla meni 4 päivää tässä maassa ennenkö näin yleisissä vessoissa kenenkään muun käyttävän käsienpesu vermeitä (käytin yleisiä vessoja paljon!). Ja sitten on kokolattiamatot... Niistä en sano enempää.
Enkä nyt tarkoita, että Englanti olis hirveä paikka. Ei tää ole, täällä vaan huomaa tietyissä asioissa kuinka Suomi on hieno paikka. On täällä hienojakin asioita kuten Bath ihan vaan kokonaisuudessa. Aivan upea pieni ja vanha kaupunki, mahtava tunnelma! Maa on täynnä ihania pikku putiikkeja ja liha- ja hedelmäkauppoja, siis kauppoja jotka elää vain myymällä hedelmiä! Leipomoita ja kahvioita. Ja Lontoostahan löytyy ihan mitä vaan! Vesisadekaan ei oo niin mahotonta mitä kuvittelin, täällähän jopa paistaa aurinko välillä!
Huomenna olis suunnitelmissa lähtä katseleen muutaman amerikkailaisen kans Doveriin linnaa. Ja loppu viikosta taas kohti Lontoota ja kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti