Vaikka minusta on tainnut tuntua jatkuvasti koulun aikana, että se tuottaa hirveästi työtä ja tekeminen ei lopu millään, oli tämä kevät silti toistaiseksi kaikista raskain. En olisi yhtään ihmetellyt, jos olisin kaiken koulu stressin keskellä saanut jonkin moisen sydärin, onneksi siitä nyt kuitenkin selvittiin. Helsinki viikkoineen, kaikkineen. Opettajat tosin jo pelotteli ensi syksyn puolentoista kuukauden rupeamaa ennen työharjoittelun alkua todella tiiviiksi, lisäksi kaikki kokeet on saatava läpi ennen kuin meitä lasketaan harjoittelemaan puoleksi vuodeksi. Ehkä olen vanha ja stressaan koulu menestyksestäni enemmän, kuin ennen mutta kokeisiin lukeminen ja niistä ahdistuminen, muiden tehtävien lisäksi, vie todella paljon aikaa.
Mutta se koulusta, nyt ollaan lomalla. Loma ilmat on olleet ihan uskomattoman surkeat. Ennen lomaa oltiin suunniteltu, että vaelletaan Hetta-Pallas, mutta ei päästy sinne vieläkään. Maailmalla on jotakin sitä vastaan, että kävelisimme kyseistä reittiä lävitse. Viimeksi päädyimme Turkkiin ja tällä kertaa suunnattiin Latviaan, sillä Antilta kiellettiin rinkan kantaminen, koska selkä. Elätellään silti vielä toiveita, että päästäisi sinne syksyllä, jos sää vain suinkin suosii vielä syyskuussa. Niinpä siis pyörähdimme 4 päivää Riikassa, jossa myös satoi puolet ajasta ja muukaan aika ei ollut mitään hellettä, niinpä Jurmalan hiekkarannat jätettiin välistä, mutta kyllä maan pääkaupunki silti oli ihan kiva käydä katsomassa. Siitä ehkä vielä myöhemmin lisää, ainakin ruoka siellä oli ihan hyvää ja halvempaa mitä meillä täällä.
Nyt pidän vielä viikon lomaa, ja suuntaan sitten kesätöihin ja ihan omalle alalle (siis tälle uudelle)! Alkaa jo hiukan jännittämäänkin millaista työtä sitä iha noikeasti pääsee tekemään ja miten siinä selviää nyt, kun on ensimmäistä kertaa ihan oikeasti työntekijänä. Olo ei ole läheskään niin luottavainen ja varma tekemisistään, mitä sakset ja kampa kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti