Olen pikku hiljaa tajunnut, että joulu lähestyy jo kovin uhkaavasti. Jotenkin tämä vuoden loppu on mennyt ihan hillitöntä vauhtia, etten ymmärrä mihin mulla katoaa kaikki aika ja siitä syystä vähän joka paikka on rempallaan. Kodin siivous hiukka repsottaa, blogin kirjoittelu tahti ja jopa muiden blogien seuraaminen on jäänyt todella harvalle. Joulun valmisteluun ei ole tuhlattu vielä montaakaan ajatusta, paitsi tämä alkava paniikki. Mitä sitä on sitten tehty?
* Olen nukkunut ihan liikaa. Talvi on sitä aikaa jolloin aamuisin ei jää puolta tuntia pidempää aikaa saada itseään sängystä töihin, koska torkkuminen on vaan niin käsittämättömän houkuttelevaa.
* Olen ollut töissä, kuten tavallista talvella töissä käynti tuntuu todella raskaalta. Töistä päästessä kuudelta on vain niin mahdottoman myöhä (kesällä tätä ongelmaa ei ole!). Kotona ei vaan ehdi/jaksa tehdä enää mitään. Syön ja (jos jaksan) käyn jumpalla josta siirryn sujuvasti sohvalle. Ja silti ei ole aikaa käyttää edes tietokonetta auki?
* Hajotin miniläppärini, josta johtuen käytän tällä hetkellä Antin vanhaa. Jonka näyttö on käytännössä irti, eli teipattu kiinni jesarilla. Toimii, vielä ja onneksi. Saa nähdä kuinka pitkään. Saan kiittää onneani, ettei se heitä ikinä pois semmoisia asioita joilla minusta ei tee mitään. Uuden läppärin osto ei nimittäin tule kysymykseenkään, ennen Dubaita, eikä todennäköisesti myöskään ennen häitä. Ja tästä syystä olen myös kovin kuvaton...
* Olen opiskellut kemiaa. Kemia vie näppärän siivun jokaista vapaa päivää. Tänään siihen kului neljä ja puoli tuntia aamusta. Ehkä sen takia en viitsi avata konetta niin tiuhaan kuin ennen. Tuijotan sitä jo sen 4-5 tuntia parina päivänä viikossa + töissä tietty oma aikansa.
* Olen syönyt granaattiomenoita! Monia, monia granaattiomenan siemeniä on tullut popsittua. Ja onhan ne hyviä! En edes tiedä onko niissä parasta maku vai sen siemenen puraisu pops ja krunz! Tosin viime kauppareissulla huomasin hinnan pompanneen jo yli kaksinkertaiseksi halvimmista marraskuun hinnoista, ehkä pitää jättää granaattiomenat odottamaan ensi syksyä.
*Yksi viikko katosi totaalisesti myös meidän liesi-sulake-valot ja sähköt poikki-episodissa. Liesi sano moro ja lasautti samalla koko asunnon virran saannin. Niitä käytiin korjailemassa ja kattomassa, kunnes joku fiksu totes, että hommatkaa uus liesi. Josta seurasi vielä muutama sähkömiehen käynti. Tästä johtuen oltiin yks ilta/yö ilman mitään sähköä. Sen jälkeinen viikonloppu ilman liettä ja puolia asunnon valoja/sähköjä. Juhlittiin Antin synttärit kynttilän valossa, kahvinkeitin eteisessä, tarjoten ruisnappeja. Sen jälkeen oltiin edelleen vielä ilman liettä, joka vaihtui uuteen lieteen ilman keittiön valoja. Lopulta päädyttiin jopa ihan normaaliin sähkötilanteeseen ja kiertoilma uuniin!
* Jossain tässä olen saanut aikaiseksi shoppailla pikkujouluihin vaatteet. Hommata itselleni uuden kännykän, vihdoin! (Työkaveritkin nauroi jo, että vieläkö sä käytät tuota väliaikasta kännykkää jonka näyttö repsottaa.) Olen myös tuhlannut kaupoissa kiertelyyn ihan liian kauan aikaa etsiessäni Björn Axen Toolsin käherrintä, joka löytyi ihan Prismasta... Ja kaiken lisäksi olen shoppaillut ihan hillittömän läjän meikkejä, mutta kovin heikosti niitä joululahjoja...
Joten näyttää, että tänä vuonna ei saada piparkakkutaloa, hyvä jos saadaan siivottua asunto ja lahjat perille. Tällä hetkellä olo tuntuu siis tuskaisen saamattomalta. Noustaankohan tästä vielä kesää kohti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti