Conny's

Yksi ravintola jäi Turkista mieleen yli kaiken, nimittäin Conny's joka sijaitsi ihan muutaman sadan metrin päästä meidän hotellilta. Kuulimme paikasta toisena iltana, kun oltiin syömässä sitä paikallista ruokaa, eräältä norjalaiselta mieheltä joka oli käynyt Sidessä jo monesti ja Conny'sissä ilmeisesti ainakin yhtä usein. Saatiin niin mielettömän hyvät suositukset ja kun tajuttiin, että sehän on ihan meidän vieressä niin meidänhän oli pakko käydä varaamassa pöytä. Ravintola on hollantilaisen pariskunnan omistama ja pariskunta kyllä piti huolen jokaisen asiakkaansa viihtyvyydestä illan aikana. Conny's ei välttämättä tarjoa sitä paikallista ruokaa, mutta ainakin se tarjosi yhden elämäni parhaimmista aterioista.

Aluksi hämmennyttiin, että paikka näytti todellakin äärettömän hienolta ja kalliilta. Säikähdettiin, että kuinkakohan kalliiseen paikkaan me eksyttiinkään, mutta ainakin suomen hintatasoon verrattuna hinnat ei olleet vielä konkurssiin ajavat. Alkuun otimme Conny'sin oman aperitiividrinkin (joka muuten muistutti ihan tosi paljon meidän vielä silloin tulevaa hääjuhlan tervetulodrinkkiä) ja ruuaksi valikoimme yllätys menun, koska onhan se nyt aika jännää odottaa, että mitä seuraavaksi saa. Yllätysmenu toimi niin, että siihen kuului kylmä alkuruoka, keitto, pääruoka ja kahvi avecilla tai jälkiruoka. Aluksi tarjoilija vain kysyi onko mitään mistä me emme pidä? Vastasimme, että ei ole, kaikki käy ja jäimme odottamaan mitä pöytään kannetaan.

Antti toimikoon kuvituksena! Ei kehdattu paikan valkoisten pöytäliinojen takia räpsiä hirmuisesti kuvia, joten kuvat Conny'sista ovat tässä.

Alkuruokana tarjoiltiin hummerisalaatti joka oli valehtelematta yksi parhaista ruuista mitä olen eläissäni syönyt! Kaikki maut täydensivät toisiaan eikä mitään ollut liikaa, olisin voinut syödä sitä salaattia koko loppu elämän. Kaikesta huolimatta aterialla oli pakko syödä muutakin, kuin neljä hummerisalaattia. Toisena ruokana eteemme kannettiin suhteellisen kotoisen näköinen lautanen lihakeittoa. Minä keitto-traumoista kärsivä ihminen olin kauhuissani, että voinko kipata keiton vaikka avonaisesta ikkunasta uima-altaaseen? Onneksi keittoa maistellessa kävi ilmi, että kukkakaalia sisältävä lihakeitto oli jotain aivan muuta, kuin aiemmin syömäni lihakeitot. Lusikoin sen erittäin mielelläni ja ajattelin jopa siinä syödessä, että pitääkö ruveta tekemään itse lihakeitot ja nakata sekaan myös nuo parit kukkakaalit.

Tässä vaiheessa pääruokaa kohtaan oli jo aika kovat odotukset, kun oltiin kilpaa kehuttu kaksi ensimmäistä ruokalajia, ja olikin ehkä pieni pettymys, kun pääruoka oli vain tavallista naudan pihviä ja lohkoperunoita bearnaise-kastikkeen ja parsakaalin kanssa. Ei pääruokakaan todellakaan ollut huono, vain pieni notkahdus muuhun tasoon nähden. Antti valitsi lopuksi kahvin kera brandyn (ja kehui brandyn kyllä hyväksi), minä sain taas jälkkäriksi ehkä maailman parhaan suklaakakun, niin mehevän ja pehmeän ja yhtä aikaa vähän myös Daimille maistuvan vaikka silti äärettömän suklaisen, vieressä lisäksi kermavaahtoa, jäätelöä, hedelmiä ja suklaakastiketta (seuraavan päivän brownie jäätelöllä oli NIIIN pettymys tämän jälkeen).

Mutta mikäli joskus koskaan menet Turkkiin ja Siden lähettyville: käy Conny'sissa syömässä!