Rouva täällä hei!

Täytyy opetella tätä rouvautumista ja uutta sukunimeä nyt oikein kunnolla, ei oikein vielä ole sisäistänyt näitä juttuja. Häät tosiaan vietettiin ja ainakin omasta mielestämme suhteellisen onnistuneesti, eikä vieraatkaan ole ainakaan uskaltanut tunnustaa muuta.

Oma aamunihan alkoi kampaajalla, eli kohti työpaikkaa suuntasin ja työkaverit olivat tehneet minulle reilun hedelmätarjottimen ja kuoharit aamupalaksi. Syödessä kampauksen tekokin sujui hiukan leppoisammin pientä jännitystä toki jo vatsassa. Kampauksen jälkeen tein meikin kotona itse (olen edelleen päätökseen ihan tyytyväinen). Jonka jälkeen ehdittiin vielä pitää pieni hengähdys ja lounastauko ennen pukeutumista. Ennen vihkimistä meillä oli vielä sovittuna kuvaukset jotka tehtiin kirkon vieressä metsämaisemissa, kuvaajat olivat mukana ihan häävalssiin asti. 

Jännitys iski ihan todenteolla oikeastaan vasta kirkossa, kun odottelimme sakastissa vihkimisen alkua. Suurin osa muistikuvistakin loppuu siihen, kun kävelimme kirkon käytävää kohti alttraria ja huomaan että jalat tutisee ihan mahdottomasti. Kirkosta poistuttiin saippuakuplien keskellä ja ennen hääautoon hyppäämistä otettiin vielä koko seurueesta ryhmäkuva kirkon portailla. Kokonaisvaltainen tärinä hiipui sitten pikku hiljaa autossa kohti juhlapaikkaa ja tunnelma rentoutui.

Itse juhla oli ihanan rento ilman jäykistelyä ja itselle ihan hauska, koska oikeastaan koko ohjelma oli meille aikalailla yllätystä. Kummitätini ja kaasoni olivat koonneet meidän lapsuus/nuoruuskuvista hauskan power point-esityksen joka naurunpyrskähdyksien perusteella tuntui huvittavan muitakin kuin vain meitä! Muutamat puheet oli myös oikein kauniita. Ruokaa oli paljon ja sitä myös kehuttiin oikein hyväksi, itse vaan jouduin jättämään syömisen normaalia vähäisemmälle mekon kireyden takia (noh kai se on joskus minunkin hyvä syödä normaaleja määriä...). Itselle mieleen muutamista ohjelmanumeroista jäi parhaiten kenkäleikki joka tuntui huvittavan myös vieraita. Koska olimme kieltäneet morsiammen ryöstön meitä muistettiin kaappaamalla sulhanen, onneksi en joutunut laulamaan mitä kauhulla pelkäsin, kun sulhanen napattiin.  

Hääkakkuna meillä oli mango-juustokakku, jota kehuttiin sopivan kevyeksi ja raikkaaksi aika runsaan ruokailun jälkeen. Kahvittelujen jälkeen ohjelma siirtyi hetkeksi ulos, heitettiin kimppu ja sukkanauha väljemmässä tilassa ja samalla päästiin katsomaan meille myös täysin yllätyksenä tullut ilotulitus. Ja täytyy myöntää, että hyppäsin varmaan metrin ilmaan ensimmäisen raketin paukahdettua, kun en osannut odottaa (enkä kuulemma ollut ainoa). Ennen häävalssia napattiin vielä muutama pikainen kuva auringonlaskiessa. 

Kuva: Valokuvaus Marko ja Katri http://www.markojakatri.fi/

Loppu ilta päästiin tanssimaan kolmihenkisen live-bändin säestyksellä ja minusta viimeistään silloin bileet muuttui aika hyviksi! Hääkarkkeina toimineista Lotto-kupongeista ei tainnut kukaan saada mitään huimia voittosummia tai ainakaan kukaan ei paljastanut sitä... Puolen yön aikaan olikin tuoreen avioparin aika kömpiä yläkerran häähuoneeseen.

Eilen lueskeltiin vieraskirjalappuja joita ihmiset sai täyttää juhlan aikana ja ainakin niiden perusteella kaikilla vaikutti olevan mukavaa juhlissa ja saatiin nauraa hyville vastauksille. Juhlassa jokainen kirjoitti meille myös jonkin lupauksen tulevalle vuodelle ja sieltä paljastui myös kaikkea todella mukavaa aktiviteettia tulevalle vuodelle, samoin kuin ensimmäinen yhteinen kummilapsi joulun aikaan! Muutaman valokuvankin saimme jo eilen esikatseluun ja jos mitään voidaan noista kuvista päätellä: meidän hääkuvat ovat aivan upeita! Turhaan pelkäsin, että maksanko mansikoita hyvistä kuvaajista, kun itse näytän kuitenkin vain typerältä kuvissa. Ammattitaitoa se on sekin! 

Voi olla, että palaan häiden joihinkin yksityiskohtiin vielä myöhemmin, mikälisikäli ketään kiinnostaa taikka jaksan itse moisesta oma-aloitteisesti kertoilla...