torstai 16. heinäkuuta 2015

Haltin huiputus, 106 km - sinne ja takaisin.

Haltin "huiputtaja" järjestysnumerolla 118938

Kävimme tekemässä käsivarressa viiden päivän vaelluksen Haltille. Merkitty Kalottireitti menee Kilpisjärveltä Haltin huipulle (joka tosin on vain suomen korkein kohta, eikä oikeasti nouse Haltin korkeimmalle huipulle, joka on Norjan puolella) ja samaa reittiä takaisin 53 kilometriä suuntaansa. Käsivarren erämaassa on paljon myös merkitsemättömiä reittejä ja tupia Kalottireitin ulkopuolella, mutta itse ainakin mieluummin seuraan niitä oranssin värisiä puukeppejä.


Ensimmäisenä aamuna lähdimme Oulusta etenemään kohti Kilpisjärveä, niin että ehdimme yöksi reitin ensimmäiselle autiotuvalle n. 12 kilometrin kävelymatkan päähän Kilpisjärveltä Saarijärven autiotuvalle. Tuvassa huonosti nukuttu yö ja heti useampi uusi tuttavuus ja kuulumiset miten muiden matkat olivat menneet. Odotettavissa sulamisvesiä, lunta ja mahdollisesti vaakasuoraa räntää.



Toisena päivänä olimme päättäneet kävellä parikymmentä kilometrio Meekonjärven autiotuvalle ja jäädä sinne yöksi, mutta kuten tapoihimme kuuluu (tyhmiä kun olemme!) katselimme Meekolla ruokaa popsiessamme, että ei tuo kello kyllä ole vielä paljon ja seuraavalle kämpälle on vain 10 kilsaa... Miksei ihminen koskaan opi, että 10 kilometriä vaelluksella, tietynlaisessa maastossa ja rinkka selässä ei ole VAIN 10 kilometria? No, Pihtsusjärvelle silti käveltiin vielä sille päivää ja kivien päällä pomppiessa hajotettiin myös jalkamme.



Pihtsusjärven autiotuvalla olimme suunnitelleet viettävämme kaksi yötä. Käytiin huiputtamassa Halti ihan päiväreppujen kanssa ja jätettiin rinkat odottamaan seuraavaa yötä. 20 kilometrin lenkki lumihangessa ja jokia ylittäen kiiveten ylös päin oli ihan riittävä lenkki näinkin, edellispäivän ahnehtimisen jälkeen.



Neljäntenä päivänä Pihtsusjärvellä herätin hiiren rapsutellessa päätäni. Kun kengät saatiin suurin piirtein kuiviksi kamiinan edessä alettiin jatkamaan matkaa taas noin 20 kilometrin päähän takaisin Kuornjarjoelle, jossa olimme tullessa pysähtyneet syömään vain pikaisen lounaan. Kuonjarjoen autiotupa oli todella kauniilla paikalla ja saimme jakaa ison kämpän vain yhden brittiläisen miehen kanssa.



Viimeisenä aamuna oli operaationa enää vain kävellä viimeinen pätkä takaisin Kilpisjärvelle ja minähän otin heti muutaman ensimmäisen kilometrin jälkeen ja pyllähdin mukkelis makkelis jokeen. Joten taas kengät lotisevan märkinä eteenpäin seuraavat parikymmentä kilsaa. Lopussa alkoi jo usko loppua, kun nilkka ja polvi ei enää ollut täysin ehjiä, märissä kengissä jaloilla oli aika heikko olo ja joku oli varmasti käynyt tuomassa reitille viiden päivän aikana kiviä lisää ihan älyttömästi!



Ajattelin, etten kerro matkasta paljonkaan sen tarkemmin, kuin päiväetapit. Koska ne olisi ainakin itseä kiinnostanut silloin, kun lähdettiin. Miten matka kannattaa jakaa ja millaista maasto on. Minun taitaa olla paha ottaa kantaa, kuinka raskan tuo reitti on normaalina vuonna, koska kuulimme reitin varrella moneen kertaan, että tänä vuonna on paljon enemmän lunta, kuin yleensä tähän aikaan joten lumessa tarpomista riitti, samoin lumien sulamisvesiä. Mutta ainakin voin sanoa sen, että kiviä on paljon, joiden päällä joutuu hyppimään ja se ei ainakaan meidän jaloille ollut hyväksi, joten 20 kilometriä/päivä olisi varmasti ollut se terveellisin päivän etappi. Tai ei siis ainakaan paljon enempää.


Sitten se mitä muiden kannattaa meidän virheistä oppia! Fiksu ihminen ottaisi tuonne mukaan vaellus/kävelysauvaa, niitä oli ihmisillä paljon ja olisi varmasti helpottanut muutaman joen ylitystä, samoin kuin ylöspäin kiipeämisiä ja olisi ne saattanut säästää muutamalta lumeen umplahtamiseltakin. Myöskään vedenpitävät säärystimet tai vaikka sadehousut ja jesari lahkeissa ei olisi haitannut, ainakaan Haltilla käydessä. Ota myös ehdottomasti mukaan karkkia! En ymmärrä miten se jäi meiltä matkasta, karkki piristää kummasti niinä epätoivon hetkinä, kun tuntuu ettei kilometrit kulu ollenkaan. Ja nosta kämpissä rinkka (tai ainakin ruokapussi) seinälle roikkumaan, hiiret sun muut jyrsijät mielellään syö eväs-pähkinät.  Retkikeittimen mukana raahaamistakin kannattaa vakavasti harkita, jokaisessa autiotuvassa (joita on siis noin 10 kilometrin välein) löytyy kaasuliesi ja kattiloita, joten kevennä kantamuksia edes sen verran! Viimeisenä, muttei vähäisimpänä kannattaa ehdottomasti mukaan ottaa uikkarit, et ehkä tarkene uida luonnonvesissä, mutta takaisin tullessa Levi on sopivasti matkan varrella ja kylpylä on todella tervetullut siinä vaiheessa elämää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti