Olen tässä reilun kuukauden nyt ajellut 100 kilometria Oulusta pohjoiseen ja takaisin kerran päivässä työharjoittelupaikan perässä. Ai, että on ihana parkkeerata muutamaksi yöksi mummolaan (tai pappalaksi kai tätä pitäisi tätä nykyä kutsua, mutta kuulostaahan se vähän typerältä!). Aamuinen ajomatka kutistuu puoleen tuntiin, joten saan herärä vasta vähän jälkeen puoli kuuden! Ja niille joiden korvissa se kuulostaa kamalalta voin kertoa, että se on luksusta puoli viiden herätyksiin verrattuna. Lisäksi minulle on ollut kahtena päivänä valmiina ruoka heti töistä tullessa, eikä edes mikä tahansa ruoka, vaan ihan uskomattoman hyviä papan tekemiä hirvenlihapullia! Olisi ehkä kannattanut viettää vierassängyllä useampikin yö tämän 7 viikon aikana. Sain jopa viimeisen koulutehtävänkin tälle iltaa melkein valmiiksi, saa keskittyä asioihin paremmin, kuin kotona, missä internet-yhteys on liian helposti saatavilla koko ajan, tai sitten voi aina siivota tai on muuta hommaa.
Muuten työharjoittelusta on selvitty hyvin ja olen kyllä aikalailla tykännyt käytännönhommista vaikka tämä ensimmäinen harjoittelu painottuukin enempi sinne näytteenotto puolelle, mutta hiukkasen päästiin eritelaboratorionkin puolelle jo tekemään labra-puolen juttuja. Jännä sinänsä huomasin, ettei eritelabra ollutkaan yhtään ällöttävä ja pistäminen onnistui itselta jo viime viikolla, kun viimeiset näytteenotto vuorot tein, aika mallikkaasti. Joten vaikka välillä koulutehtäviä tehdessä mielessä juolahtaa, tuleekohan minusta sittenkään mitään, käytännössä hommat tuntuu silti sujuvan. Viikon päästä on siis ihan kiva jäädä joululomille, käydä pyörähtämässä taas hiustenleikkuu hommissa ja moikkaamassa kaveria Belgiassa. Joten mukava kuukausi edessä, ennen kevään rutistusta.
 |
| Minä 2 v. ja KITT. |
(Kuvituksena toimikoon vähän nuorempi minä, ihan vain sen kunniaksi, että kone on näitä täynnä facebookin ennen 2000-vuotta otettujen kuvien haasteen takia, jolla enoni minua nakkasi!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti