keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kiipeilemässä

Pitipä ihan alkaa kirjoittelemaan aiheesta, kun käytiin joku aika takaperin Oulun kiipeilykeskuksessa kokeilemaas seinäkiipeilyä. Ideahan oli 12-vuotiaan kummityttöni, mistä lie keksinyt? Minä pelkäsin ihan kuollakseni lähteä mukaan, korkeita paikkoja pelkäävä, kun tunnetusti olen. Voin kuitenkin sanoa kaikille korkeita paikkoja pelkääville, että kunhan vain ottaa ja lähtee kiipeämään seinää ylöspäin, hyvä siitä tulee!

Aloittelijoille on tarjolla 16€ (aikuiselta) veloittava kiipeilykokeilu, jonka mekin siis luonnollisesti otimme. Hintaan sisältyy kengät (kokoon 50 asti!), valjaat ja rajaton aika kiipeillä. Aluksi saatiin pienimuotoinen opastus kiipeilyyn, josta siirryttiin boulderpuolelle lämmittelemään. Boulderpuoli on siis 5 metriä korkeista seinistä koostuva tila, jossa kiipeillään ilman köyttä ja lattia on pehmustettu. Huoneessa on tosi paljon eritasoisia reittejä, joista jopa aloittelija löytää muutaman joista pääsee ylös. Aluksihan itseäni hirvitti kiivetä edes siihen viiden metrin maksimi korkeuteen ja kuten tavallista sieltä alas hyppääminen oli vielä hirveämpää. Meitä ohjeistettiin lämmittelemään noin 10 minuuttia, niin että saamme tuntumaa hommaan, muttei liiaksi, ettei käsilihakset väsy.

Lämmittelyn jälkeen siirryttiin automaattivarmisteiselle seinälle, jossa saimme taas ohjeistuksen, kuinka laitteet ja homma toimii. Automaattivarmisteinen seinä on 12 metriä korkea ja reittejä (eli myös automaattilaitteita) siinä oli tarjolla 5. Meidän porukalla kulutettiin lähinnä kahta reittiä, muut meni ehkä turhankin vaikeiksi näin ensikertalaisille. Muutaman tunnin kiipeilyn jälkeen pienimmällä riitti vielä virtaa ja palasimme hetkeksi takaisin alku pisteeseen jolloin 5 metrin seinän helpoimmat reitit, joiden kanssa aluksi olimme tuskailleet, eivät tuntuneet enää oikein miltään. Osa seurueestamme pääsi jopa kiipeämään keskellä huonetta olevan "tatin" päälle, minulle seinä oli liian kallellaan siinä vaiheessa elämää.



Kiipeily isolla seinällä oli lopulta hauskaa, vaikkakin itsesuojeluvaistoni kanssa sain käydä suurta taistelua seinällä kiikkuessa: onko järkevää tiputtautua monen metrin korkeudesta alas, vaijerista huolimatta. Itse en ihan tuonne 12 metriin asti päässyt, joka hiukkasen jäi harmittamaan. Aluksi vain en uskaltanut mennä kerralla kovin ylös ja kun vihdoin olin tottunut kiipeämään riittävän korkealla käsistä loppui ihan täydellisesti voimat kiikkuessani tuolla ylhäällä, oli vain pakko tulla alas. Me olimme liikkeellä alku iltapäivästä heti, kun keskus avasi ovensa, jote ainakaan silloin ei ollut mitään mahdotonta ruuhkaa. Meidän 4 hengen porukka oli minusta kiipeilemään ihan sopiva määrä, muutamien muiden lisäksi vuorottelua tapahtui sopivassa tahdissa niin, että välillä ehti aina hengähtää. Voisin kuvitella käyväni uudelleenkin testaamassa, joko 12 metriä rikkoutuisi. Köysikiipeilyhalliin siirtymiseen saattaa kuitenkin olla aika pitkä matka...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti