maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kohti kasvivärejä hiusten värjäyksessä

Vaihteeksi jotain muutakin, kuin ruokajuttuja (minusta alkoi jo tuntumaan, että en muuta ehdi tänne laittaakaan!). Tarkoitukseni oli kirjoittaa postaus Sante-kasvivärin testaamisesta, mutta teksti jo siitä kuinka olen päätynyt ensimmäisen kasvivärin laittamiseen päähäni vaikutti venähtävän, joten aloitetaan ensin tästä.

Kampaajana olen kuullut, varsinkin vanhemmilta kolleegoilta, kuinka kauniita ja pysyviä punaisia kasviväreillä saakaan aikaiseksi ja samalla kauhun sekaisin tuntein odottanut milloin se hennattu hius päätyy minun penkkiin ja joudun sen vaalentamis operaatioon. Ei nimittäin kuulemma irtoa, ainakaan ilman yllätyksiä. Ajatus hennan huonosta irtoamisesta tarpeen vaatiessa onkin ollut suurin este miksen viimeisen 10 vuoden aikana ole kasviväriin tarttunut, vaikka hiukseni pitää värjätyn hapetevärin äärimmäisen huonosti ja kasviväri voisi olla ratkaisu pitämään värin hyvänä vielä viikonkin jälkeen. Todellisen sysäyksen kasvivärien suuntaan olen saanut viimeisen vuoden aikana, kun jopa kevytväreillä värjätessä päänahkaa on alkanut kiusaamaan kutina (joka on siis aina jonkinlainen herkistymisreaktio!).

Sen jälkeen aloin etsiä tietoa eri kasviväreistä, ihmisten kokemuksista ja siitä kuinka ne käyttäytyvät. Kasvivärien pysyvyydestä saati poistamisestakaan en osaa vielä sanoa mitään omakohtaista. Mutta tehdessäni taustatutkimusta selvisi, että oikea luonnonhenna itsessään pitäisi vaaleta jopa hyvin. Jotkut seassa olevat muut aineet voivat aiheuttaa haastetta vaalennettaessa, kuten indigo tai jotkut metallijohdannaiset. Jopa eräs entinen työkaverina kertoi vaalentaneensa joskus aikanaan kasvivärejä oikein menestyksekkäästi. Niinpä aloin etsiskelmään väriä jota uskaltaisin kokeilla.



Netistä löysin Santen värit, joista käyttökokemukset tuntui pääpiirteittäin olevan hyviä ja ainesosaluettelokin luonnollinen ja ihan aitoon hennaan pohjautuva. Enään minulla oli ongelmana saatavuus, sillä en oikein uskaltanut alkaa tilaamaan väriä netistä, vain pelkän tietokoneen näytöllä olevan sävykuvan tai nimen perusteella. Onneksi Ouluunkin saatiin Ruohonjuuri oikein sopivaan ajankohtaan ja pääsin sinne ihan konkreettisesti hypistelemään väripurnukoita. Suoraan sanottuna värin valinta meni lopulta kuitenkin aika arpapelillä. Olin toki lukenut, että sävy käyttäytyy jokaisessa päässä hiukan erilailla ja eipä paketin kyljessä olevat kuvatkaan ole hirmu luotettavia. Niinpä valinta tehtiin aivan näppi tuntumalla ja odotetttin lopputuloksesta pahinta. Mietin, että väri voi olla täysin näkymätön tai aivan kirkuvan punainen (näistä vaihtoehdoista kummankin kanssa voisin elää), mutta samalla pelkäsin jotain yllätystä, kuten vihreää.

Onneksi, ainakin näin heti värjäyksen jälkeen (kuulemma sävy kehittyy vielä muutaman päivän) sävy näyttää oikein hyvältä. Väri on kirkastunut, tyvi on värjäytynyt ja sävy on juuri sellainen kupari mitä olen tavoitellut, ei siis liian punainen. Voin siis sanoa, että toistaiseksi olen tyytyväinen, mutta ajatuksena olisi seurailla tilanteen kehittymistä ihan tosissaan. Joten kuulette ihan varmasti Santen väristä vielä paljonkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti