torstai 21. tammikuuta 2016

Ruuasta ja yksin syömisestä

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin minä rakastan ruokaa. Ihan kaikella tavalla! Ruuan laitto on ihanaa, ruoka kuvia katsellen voisin viettää tunteja, ihan vain haaveillen kuinka ihanalta kaikki näyttää ja voikaan varmasti maistua. Syöminen on silti varmasti se ruokaan liittyvistä nautinnoista kaikista rakkain ja nimen omaan sen hyvän ruuan syöminen. Pahaa ruokaa en nimittäin kurkustani niele, mitä nyt jossain poikkeus tilanteessa (eli jos tarjotaan kylässä). Mutta vaikka ruoka ja syöminen onkin ehkä yksi elämäni suurimmista rakkauksista yksin syöminen on ihan äärettömän tylsää. En millään viitsisi kokata antaumuksella vain itselle ja siitä syömisestäkin puuttuu se kaikki syömisen ilo, kun ruokaa ei voi kehua edes kellekään.

Mangoa, basilikaa, banaania, avocadoa ja kananmunaa. Kuulustaa pahemmalta mitä on!


Niinpä taas, kun Antti lähti pidemmäksi aikaa Englannin maalle minulla on se ainainen ongelma miten ruokailuni järjestäisin, että se olisi edes suurinpiirtein järkevää (tulisi siis syötyä myös jotain oikeaa). Edelleenkään pahaa en syö, enkä myöskään kovin montaa päivää putkeen samaa ruokaa (kuinka ankeaa!). Niinpä ruokalistan suunnittelu vaatii hiukan pään vaivaa, ettei ruokaa mene hukkaan. Olen yrittänyt asennoitua ajatukseen, että teen hiukan "ruokaisampia" ja täyttävämpiä smoothieta aamupäivisin, niin saan sieltä mahdollisimman paljon kaikkea tarpeellista. Ja säästyn samalla siltä ankealta, istun ja syön yksin tunteelta ja mahdottomalta kokkausoperaatiolta moneen kertaan päivässä. Myöhemmin päivällä pyöräytän huolella suunnitellun yhden hengen annoksen, jonka mahdolliset jäänteet olen yrittänyt jo etukäteen suunnitella käyttäväni johonkin ruokaan myöhemmin, että huijaisin omia makunystyröitä syömällä ruuan muussa muodossa.

Olen vain monesti miettinyt miksi kaikkien herkkujen mutustelu yksikseen jossain sohvalla on ihan ok ja tuottaa jopa jonkinlaista nautintoa? Mutta erehdypäs istumaan ruokapöydän ääreen itseksesi lautasen kanssa, niin jo on ankeaa. Ei niin hyvää ruokaa olekaan, että se maistuisi siinä tilanteessa super hyvältä... No, mutta onneksi aina ei silti ole pakko syödä yksin vaan voi pyytää muitakin ihmisiä syöpöttelemään, kokkaan nimittäin erittäin mielelläni muillekin (mitä nyt saatan vähän stressata, riippuen toki vieraista).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti